Jälkikirjoitus (1?)
Ajattelin, että en jatka tätä blogia. Blogissa oli nyt kaari. Oli terveys, sairauden tuleminen, sairauden huippuvaihe ja toipuminen. Taas terveys. Ajattelin, että turha päivittää, koska lopputulema ihmisellä on kuitenkin terveyden ja suorituskyvyn lasku, usein vanhuuden kivuliaat päivät ja lopulta maallisen majan sortuminen maahan ja häviäminen. Mutta, nyt olen kiskonut tukkeja. Vähän vähältä suurempia ja vähän vähältä kovemmin. Olen kiskonut niin suuria kuin lihaksistani olen jaksanut ja niin pitkään kuin voimia on riittänyt. Nyt on sunnuntaiaamu kello 7.40. Olen terve ja kivuton. Kohta syön aamupalaa ja lähden jatkamaan. Minkäänlaisista selkävaivoista en ole kärsinyt pitkään aikaan. Kainuun tyttö, Anne Kyllönen voitti Vuokatin Suomen Cupin sprinttihiihdon. Hänellä oli välilevyn pullistuma vuonna 2018. Meitä on monia, joilla tuo kivulias tauti on ollut, ja jotka ovat siitä tulleet ulos. Jollain tavalla haavoittuneena ja herkempinä, jollain tavalla vahvempina, kuin kos...
