3 kk terveenä, lumbago ja iskias
Vähitellen olin täysin tervehtynyt. Minkäänlaisia kipuja missään päin ei tuntunut. Olin oikeastaan selkäni puolesta terveempi kuin koskaan aikaisemmin. Minua oli aina aikaisemmin vaivannut ajoittain tulevat noidannuolet, jolloin selkä saattoi olla hyvinkin jäykkä tai oli vaikeuksia kumartua etukenoon, esim. lavuaarin ääreen pesemään kasvoja. Jouduin silloin koukistumaan polvista ja hakemaan sieltä etukumaraa asentoa niin että vain en olisi joutunut taivuuttamaan selkääni. Näitäkään jumeja ei siis nyt ollut ollut. Kuntosalilla olin vähitellen uskaltanut alkaa rasittaa itseäni enemmän. Laitoin kyykkyyn ja penkkiin hieman enemmän painoa nyt kun pystyin tekemään asioita kivutta. Todistuksena terveydestäni tein, suurta nautintoa tuntien, liikettä, jossa jalkani olivat kiinni telineessä ja makasin selälläni noin 45 asteen kulmassa alaspäin roikkuen. Pystyin sieltä tekemään vatsoja. Tunsin kuinka kova momentti siinä kohdistui selkääni kun kampesin itseäni ylös. Sekään ei kuitenkaan sattunut.
Tuli kesä. Meloin paljon. Mitään kipuja ei ollut missään. Aloin haaveilla valluksesta. Halusin vaeltaa rinkka selässä, Haltille, jos mitenkään mahdollista. Kun prolapsi tuli, ajattelin kuinka mahdotonta vaellus nyt olisi. Vaikka pystyisin siirtämään itseni autolla Lappiin ja ehkä saamaan rinkan jotenkin selkääni, en pystyisi vaeltamaan. Itkien ja vapisten joutuisin tulemaan lyötynä takaisin, niin uskoin. Kaikkeen ei sinillä pysty. Nyt olin kuitenkin niin terve, että vaellus näytti mahdolliselta. Olisi hienoa tehdä se alle 1 vuosi siitä kun tuo selkäkipu- ja iskiaskipuhelvetti (anteeksi) alkoi.
Olin taas melomassa. Tulin suosikkirantakallioilleni ja vedin kanootin rantakalliolla sen verran ylös, että ohikulkevien moottoriveneiden aallot eivät pääsisi kanoottia hakkaamaan. Samassa kuulin kolinaa. Ranta oli sen verran viisto, että tavarat vierivät kanootin päätyyn. Menin kanootin perään ja nostin. Tunsin pienen vihlaisun selässäni, juuri sellaisen pienen, joka joskus tuntien päästä sai selän aivan kramppiin. Mietin kävisikö nytkin niin.
Siinä kahvia keitellessäni ja tavaroita lopulta laitellessani tuntui, että niinpä tuo tuntui käyvän. Selkä alkoi olla enempi jumissa koko ajan. Meloa se antoi ihan hyvin, mutta kanootista rantaan nousun jälkeen selän suoristus oli vaikeaa ja kävely muuttui sellaiseksi omituiseksi lyhytaskeliseksi hieman takakenoiseksi, leveäraitaiseksi töpöttelyksi.
Toivoin että selkä olisi aamuun mennessä lauennut mutta mitä vielä. Seuraava päivä oli vielä pahempi. Aloin jo kuulostella miettiä että ei kai helkutissa tämä vain ole sitä iskiasta. Minkäslaisia ne oireet siinä alussa olivatkaan? Tunnustelin itseäni ja minkäänlaista kipua tai kihelmöintiä alaraajaan eli tuohon tyyppipaikkaani vasemman reiden ylä taka sivuosaan ei tuntunut. Kipu tuntui pelkästään selässä. Tai ei se ollut kipuakaan, vaan helkutinmoista jäykkyttä.
Olimme uimarannalla. Töpöttelin siellä jäätelöä ostamaan. Hitto, olen ihan jumissa. En edes hahmota missä asennossa olen. Onko selkäni lordoosissa eli köyristänyt sitä niin että peppu on takana vai onko se lautasuora. Laitan kädet lantiolleni ja yritän hahmottaa itseni.
Ohitseni kävelee nuori mies. Kuinka taivaallisen rennon näköistä uroon astelu oli. Näki että jokainen kohta kropasta on kivuton ja joustava. Kadehdin häntä. Ajattelin nuoria miehiä ja terveitä miehiä. Kuinka he ottivat matsia, painivat esimerkiksi. Työnsivät toisiaan, riuhtaisivat ja horjauttivat toisia. Tämä ei aiheuttanut heille minkäänlaista kipua. He pystyivät jännittämään keskivartalonsa kaarelle tai ottamaan vastaan toisen tekemän heiton, jossa mätkähtivät matolle alaselkä ja lantio edellä niin että maa tärähti. Tämäkään ei sen kummemmin sattunut. Aah, luoja kuinka terve kroppa on suloinen!
Minulla tuntui nyt kipua paikallisesti selässä, se tuntui selkärangassa, ja hieman vasemmalla. Tämän muistin. Tämä on välilevyperäistä kipua. Lumbago, noidannuoli, ei ikinä tuntunut näin tarkasti yhdessä kohdassa vaan se oli vain laaja-alainen kramppi, joka suli pois muutamissa päivissä. Ei helkutti, mitä siellä selässä nyt tapahtuu. Ainoa mitä keksin oli, että välilevyä yrittää tulla ulos lisää ja se venyttää diskuksen kapselia. Ajattelisin niin että diskuksen sisäosa, jonka pitäisi olla sisältönsä pitävä hyytelö oli degeneroitunut ja muuttunut fragmentoituneeksi puuromaiseksi mössöksi, joka aiheutti painetta diskuksen eli välilevyn kapseliin. Kapseliin on saattanut tulla nyt pieni repeämä. Elimistö ehkä yritti stabiloida eli jäykistää alaselän lihaksilla niin että tuo haavarepeämä välilevyssä pääsisi arpeutumaan.
Mietin mitä tehdä. Pitäisikö palata salille tekemään niitä kaikkia selän taivustus ja venytysliikkeitä, joita tein silloin kun olin kipeä? Auttoivatko ne oikeasti? Tuliko tämä siksi että en ollut nyt tehnyt niitä?
Päätin lähteä yksin mökille. Siellä voisin joogata rauhassa ja lepäillä.
Olen mökillä. Ilma on täydellinen joogaukseen. Ilma on hyvin lämmin, melkein kolmekymmentä astetta, mutta nyt on mennyt pilveen ja käy tuulenvire. Aivan ehdottaman loistava ilma niin että lihakset ovat pehmeät mutta että ei ole yhtään tukala olo.
Lataan kännykkään yoga appin ja alan mennä ohjelmia lävitse. Paljon tuttuja liikkeitä tulee vastaan. Löydän itsestäni kipukohtia, välillä tunnen myös miten joku paikka alkaa rentoutua. Huomaan saavani sormet taas varpaisiin kiinni.
Kun kävelen kohti mökkiä, selkäkipu tuntuu vähemmän tukalta, mutta: nyt on kipua vasemman reiden ylätakasivuosassa. Se ei ole kovaa, mutta se on selvästi siinä, 3 kk poissaolon jälkeen. Sanoisin kivun asteikoksi 2 kymmenportaisella asteikolla. Ei tuo minua niin paljon haittaa. Olen ollut kuukausia tasolla 6-7 niin mitä kakkosesta. Huomenna jatkuu joogat. Pelkään, että en pääse sinne vaellukselle.
Tuli kesä. Meloin paljon. Mitään kipuja ei ollut missään. Aloin haaveilla valluksesta. Halusin vaeltaa rinkka selässä, Haltille, jos mitenkään mahdollista. Kun prolapsi tuli, ajattelin kuinka mahdotonta vaellus nyt olisi. Vaikka pystyisin siirtämään itseni autolla Lappiin ja ehkä saamaan rinkan jotenkin selkääni, en pystyisi vaeltamaan. Itkien ja vapisten joutuisin tulemaan lyötynä takaisin, niin uskoin. Kaikkeen ei sinillä pysty. Nyt olin kuitenkin niin terve, että vaellus näytti mahdolliselta. Olisi hienoa tehdä se alle 1 vuosi siitä kun tuo selkäkipu- ja iskiaskipuhelvetti (anteeksi) alkoi.
Olin taas melomassa. Tulin suosikkirantakallioilleni ja vedin kanootin rantakalliolla sen verran ylös, että ohikulkevien moottoriveneiden aallot eivät pääsisi kanoottia hakkaamaan. Samassa kuulin kolinaa. Ranta oli sen verran viisto, että tavarat vierivät kanootin päätyyn. Menin kanootin perään ja nostin. Tunsin pienen vihlaisun selässäni, juuri sellaisen pienen, joka joskus tuntien päästä sai selän aivan kramppiin. Mietin kävisikö nytkin niin.
Siinä kahvia keitellessäni ja tavaroita lopulta laitellessani tuntui, että niinpä tuo tuntui käyvän. Selkä alkoi olla enempi jumissa koko ajan. Meloa se antoi ihan hyvin, mutta kanootista rantaan nousun jälkeen selän suoristus oli vaikeaa ja kävely muuttui sellaiseksi omituiseksi lyhytaskeliseksi hieman takakenoiseksi, leveäraitaiseksi töpöttelyksi.
Toivoin että selkä olisi aamuun mennessä lauennut mutta mitä vielä. Seuraava päivä oli vielä pahempi. Aloin jo kuulostella miettiä että ei kai helkutissa tämä vain ole sitä iskiasta. Minkäslaisia ne oireet siinä alussa olivatkaan? Tunnustelin itseäni ja minkäänlaista kipua tai kihelmöintiä alaraajaan eli tuohon tyyppipaikkaani vasemman reiden ylä taka sivuosaan ei tuntunut. Kipu tuntui pelkästään selässä. Tai ei se ollut kipuakaan, vaan helkutinmoista jäykkyttä.
Olimme uimarannalla. Töpöttelin siellä jäätelöä ostamaan. Hitto, olen ihan jumissa. En edes hahmota missä asennossa olen. Onko selkäni lordoosissa eli köyristänyt sitä niin että peppu on takana vai onko se lautasuora. Laitan kädet lantiolleni ja yritän hahmottaa itseni.
Ohitseni kävelee nuori mies. Kuinka taivaallisen rennon näköistä uroon astelu oli. Näki että jokainen kohta kropasta on kivuton ja joustava. Kadehdin häntä. Ajattelin nuoria miehiä ja terveitä miehiä. Kuinka he ottivat matsia, painivat esimerkiksi. Työnsivät toisiaan, riuhtaisivat ja horjauttivat toisia. Tämä ei aiheuttanut heille minkäänlaista kipua. He pystyivät jännittämään keskivartalonsa kaarelle tai ottamaan vastaan toisen tekemän heiton, jossa mätkähtivät matolle alaselkä ja lantio edellä niin että maa tärähti. Tämäkään ei sen kummemmin sattunut. Aah, luoja kuinka terve kroppa on suloinen!
Minulla tuntui nyt kipua paikallisesti selässä, se tuntui selkärangassa, ja hieman vasemmalla. Tämän muistin. Tämä on välilevyperäistä kipua. Lumbago, noidannuoli, ei ikinä tuntunut näin tarkasti yhdessä kohdassa vaan se oli vain laaja-alainen kramppi, joka suli pois muutamissa päivissä. Ei helkutti, mitä siellä selässä nyt tapahtuu. Ainoa mitä keksin oli, että välilevyä yrittää tulla ulos lisää ja se venyttää diskuksen kapselia. Ajattelisin niin että diskuksen sisäosa, jonka pitäisi olla sisältönsä pitävä hyytelö oli degeneroitunut ja muuttunut fragmentoituneeksi puuromaiseksi mössöksi, joka aiheutti painetta diskuksen eli välilevyn kapseliin. Kapseliin on saattanut tulla nyt pieni repeämä. Elimistö ehkä yritti stabiloida eli jäykistää alaselän lihaksilla niin että tuo haavarepeämä välilevyssä pääsisi arpeutumaan.
Mietin mitä tehdä. Pitäisikö palata salille tekemään niitä kaikkia selän taivustus ja venytysliikkeitä, joita tein silloin kun olin kipeä? Auttoivatko ne oikeasti? Tuliko tämä siksi että en ollut nyt tehnyt niitä?
Päätin lähteä yksin mökille. Siellä voisin joogata rauhassa ja lepäillä.
Olen mökillä. Ilma on täydellinen joogaukseen. Ilma on hyvin lämmin, melkein kolmekymmentä astetta, mutta nyt on mennyt pilveen ja käy tuulenvire. Aivan ehdottaman loistava ilma niin että lihakset ovat pehmeät mutta että ei ole yhtään tukala olo.
Lataan kännykkään yoga appin ja alan mennä ohjelmia lävitse. Paljon tuttuja liikkeitä tulee vastaan. Löydän itsestäni kipukohtia, välillä tunnen myös miten joku paikka alkaa rentoutua. Huomaan saavani sormet taas varpaisiin kiinni.
Kun kävelen kohti mökkiä, selkäkipu tuntuu vähemmän tukalta, mutta: nyt on kipua vasemman reiden ylätakasivuosassa. Se ei ole kovaa, mutta se on selvästi siinä, 3 kk poissaolon jälkeen. Sanoisin kivun asteikoksi 2 kymmenportaisella asteikolla. Ei tuo minua niin paljon haittaa. Olen ollut kuukausia tasolla 6-7 niin mitä kakkosesta. Huomenna jatkuu joogat. Pelkään, että en pääse sinne vaellukselle.
Kommentit
Lähetä kommentti