Kivun harmaan panssaritaivaan alla
Kipujen viikot
Tämä jatkuva kipu tylsistyttää. Jos en kirjoittaisi tästä pikaisesti, jaksaisinko kirjoittaa enää myöhemmin? On vain tylsää, harmaata, usein ankaraa kipua. Se on niin kuin betonirakennuksen takapihan umpikuja, paikka josta ensisilmäyksellä näkee, että täällä ei ole mitään. Vain nämä betoniset seinät, märkä asfaltti, aita ja lukittu rautaovi ilman ikkunaa. Paikka, joka ei ketään kiinnosta.
Prolapsi pullistui 23.10. Lokakuun lopun ja marraskuun alkupuoliskon viikot ovat olleen tasaisen kivun aikaa. Valtaosan ajan kipu on siedettävissä. Se vain tuntui koko ajan, pistävänä tai polttavana tunteena reiden ulkosyrjällä. Tai sellaisena kuin nahkaa revittäisiin auki. Varsin pinnallisena itse asiassa.
Päivät ovat hämmästyttävän samanlaisia. Aamulla sängyssä saatan olla kivuton tai tuntea lievää kipua joissain asennoissa. Kun nousen ja alan petaamaan olen minuutissa kipeä. Aamupuuroa keitellessä kipua on koko ajan ja se on melko ankaraa, reiteen vetää. Puurot saan syötyä ja lehdet luettua. Pääsen pyöräilemään ja kipu tuntuu tuolloin vähäisempänä. Miltei odotan noita pyöräilyjä.
Saavun työpaikalle. Pyörästä nousu, ensimmäiset askeleet ja kävely työpaikalle varsin kivuliaat. Pikku hiljaa enimmät kivut rauhoittuvat istuessa. Jos jousun seisomaan, ovat nuo hetket kivuliaat. Suhteellisen kivuttomasti pyöräilen taas kotia. Kotona ilta aika kovien kipujen kanssa. Koetan tehdä tietokoneella töitä. Vaihtelen tuolia, asettelen jalkaa erilaisten tukien päälle, teen tuoliin lisäpehmustuksia. Aivan väsyneenä, ja yleensä hyvin kivuliaana, hampaiden pesu. Kivulias rojahdus sänkyyn. Lukemista pienien kipujen kanssa. Liikkuminen sängyssä on niin hankalaa, että en saa enää kirjaa ja silmälaseja yöpöydälle vaan joudun laskemaan ne sängyn viereen. Välissä yö, ja seuraavana päivänä sama uudestaan. Jos en tietäisi että sairauteni ennuste on hyvä, vaan että edessä olisi vain tällaisia, tai tätä huonompia aikoja, elämänhaluni olisi kyllä koetuksella.
Iskiashermon karnevaalit
Kun keskustelin oireestani selkäortopedin kanssa näytin hänelle, että kipuni tuntuu täällä, jalan yläosassa. Hän totesi, että aivan, hermo ei ole vielä ärtynyt koko hermotusalueeltaan. Ymmärsin tämän pahaenteisenä faktana. Olisi siis mahdollista, että kipu tuntuisi koko hermotusalueella, joka oli dermatomikartan mukaan valtavan suuri ulottuen tuolta pakaran tyvestä jalan koko alaraajan takasivusyrjää jalkapohjaan ja pikkuvarpaaseen saakka. Voisiko tuo piikkimäinen, polttava kipu tuntua koko tuolla alueella? Ajatus on pelottava.
Kaksi viikkoa prolapsin puhkeamisen jälkeen oli edessä aamu, jolloin kipu tuntui säären yläosassa. Se tuntui niin kuin olisi pohjeluun yläosan sisällä. Kalvava hammassärkymäinen kipu. Saman päivän iltana se tuntui hamstringlihasten, reiden takaosan lihasten alaosassa, pohkeessa ja ulkokehräsluussa, ja samaan aikaan heikompana lonkassa. Voo-doo noita liikutteli jossain neulojaan.
Kipuja on ollut kolmenlaisia. Useimmin tuntuva kipu on tuo pistävä rehti, rokotuspiikin kaltainen kipu jalan yläosassa. Joskus, jos sitä ei tunnu, on ikään kuin tulisi tilaa särkevälle, hammassärkymäisen tylpälle kivulle alaselässä. Se kipu haisee vanhuusajalle ja hauraudelle. Kolmas kipu on ytimiä viiltävä hermokipu, joka saattaa tuntua koko jalkaan säteillen. Sitä tuntuu harvoin. Säteilyä jalan alaosaan on ajoittain, mutta nuo kivut eivät kestäneet tunteja vaan ennemmin muutamia minuutteja. Silloin kipua tuntui pohkeessa, nilkassa ulkokehräskuun kohdalla ja jalkapohjan päkiässä. Tässä kivussa on jotain syvempää tylppää, hyvin inhoittavaa, luuydintyyppistä komponenttia. Hyvin harvoin jalassa tuntuu puutuneisuutta, se on samanlaista kuin jos olisi pitkään istunut pahassa asennossa niin että hermo puutuu ja noustessa tikustelee.
Iskiashermossa on tuntohermosäikeitä ja motorisia säikeitä. Tuntohermosäikeet ovat herkimpiä. Hermoärsytyksen oireet alkavat kivulla. Jos hermon vaurioitumisaste lisääntyy, alkaa tulla tuntopuutoksia. Tällöin kosketustunto tuntuu heikompana oireisessa jalassa. Kun vaurioaste kasvaa, S1-refleksi (jalkaterän kohaminen akillesjänteeseen napauttaessa) ensin vaimenee, ja sitten sammuu. Lopulta vaurioituvat motoriset säikeet. Varpaille nousu alkaa heikentyä.
Yöllä kipuja on ollut vain jonkin verran. Yhtenä yönä nousin sängystä niiden vuoksi kello neljä. Tunsin kivut niin koviksi, että en uskonut saavani enää unta. Usein heräsin viiden jälkeen, noin tuntia normaalia aikaisemmin. Huomioitva on, että alan myös aikaisemmin nukkumaan. Päivät kipujen kanssa ovat rasittavat ja sänkyyn rojahtaminen illalla tuo hetken vapautuksen. Päivät ovat kahdessa osassa: on päiväaikainen jatkuva taistelu ja yön muutaman tunnin tiedottomuus.
Olen ollut nyt paljon kotona. Vähitellen olen luopunut kaikista tanssitreeneista. Ei kerta kaikkiaan kiinnosta mennä salille, kun tietää että siellä sattuisi ja illalla on niin kipeä, että ei edes istumaan. Muutamien treenien jälkeen ilta on mennyt kotona niin että en ole pystynyt edes istumaan. Olen kieriskellyt lattialla ja kävellyt levottomana paikasta toiseen. Nyt aivoni tuntuvat muokkautuneen tähän uuteen asentoon: En halua tanssia. Se sattuu.
Työssä olen pystynyt käymään. Pyöräily on pitänyt minua uskossa elämään. Pahimpien kipujen aikanakin olen pystynyt ajamaan pyörällä. Ajo on jonkin verran tavallista hitaampaa, mutta se ei haittaa. Käymällä pyörällä töissä saan joka päivää liikuntaa puolitoista tuntia, se pitää minut kunnossa. Sairauden kahdella ensi viikolla tuli painoa lisää kaksi kiloa, mutta kuukausi sairastumisesta uimahallin uimahallivaaka ilmoitti lisäkilojen hävinneen.
Työssä on mennyt kipuihin nähden ihmeen hyvin. Molemmat fysiatrit suosittelivat minulle, että en istuisi kovin pitkään ja että käyttäisin seisomapöytää. Omien kokemusteni mukaan olisin ainakin prolapsin akuuttivaiheessa tästä asiasta eri mieltä. Seisomaan ei kerta kaikkiaan pysty. Himoaisin kyllä sinne seisomapöytään, ja kaikkeen muuhunkin mihin terveet pystyvät, mutta kun ei onnistu. Seisominen on yksi pahimmista provokaattoreista kivun suhteen. Meillä on onneksi töissä erittäin hyvät työtuolit ja säädettävät työtasot. Olen viihtynyt matalalla työtäsolla, matalalla tuolilla, hieman takakenoisessa rennon rönöttävässä asennossa. Istuutuessani olen kipeä, aika tavallakin, mutta olen jo oppinut, että alkuvaiheessa jossain asennossa tuntuva kipu saattaa rauhoittua jonkin ajan kuluttua siedettäväksi. Tässä vaiheessa ei pidä hätäillä vaan olla vaan samassa asennossa ja kuulostella alkaisiko tämä tähän rauhoittua. Hermo tuntuu olevan sellainen, että kun se saa ärsykkeen, kestää muutamia kymmeniä sekunteja ennen kuin kivun tunne alkaa vaimentua. Tuossa takakenoisessa istumaasennossa olen pystynyt tekemään täydet työpäivät. Vessassa käynnit ja syöntireissut ovat könkkäisyä, mutta varmastikin tärkeitä verenkierron ja lihasten herättelyn kannalta., tarkoitukseni on sitä väliin aina kokeilla. Tajuan olevani onnellisessa asemassa ollessani istumatyöläinen. Fyysisen työn tekijänä olisin työkyvytön, tähän mennessä jo kuukauden ajan. Luvut työhonpaluun todennäköisyydestä pitkän sairasloman jälkeen ovat karua luettavaa.
Luovun tanssitreeneistä
Nousen ylös ja muutamassa minuutissa kipu alkaa, ja pian se yltyy. Tällaista tämä nyt on, elämistä kivun kanssa. Se risoo ja syö hermoja. Välin olen uhmakas. Ajattelen, että ehkä kipu on jo maksimissaan. Enempää kipua preskralidiskus ja S1-juuri vasemma ei voi tuottaa. Minussa on kuitenkin nelisenkymmentä toimivaa kivutonta hermoa ja niiden myöstä monta toimivaa osaa. Pystyn liikuttamaan käsiäni, pyörittämään lannerankaa, lankuttamaan, nousemaan varpaille. En aio tuon yhden pannahaisen antaa häiritä minua enempää kuin mihin se parhaimmillaan pystyy. Motorisestikin kyseessä on vain jalkaterän dorsifleksio, jalkaterän kohotus. Ehkä peroneustuen kanssa jotain tanssiakin pystyy harrastamaan.
Parin viikon jälkeen uhmakkuus karista. Aivan tunnen, kuinka aivoni alkavat muuttua. Kun prolapsi puhkesi, minulla oli kipu vanhojen aivojen kanssa, niiden jotka halusivat tehdä asioita, joita olin tehnyt siihenkin asti, siis tanssia. Tai en osannut varmasti sanoa, halusivatko ne oikeasti tassia vai oliko tanssi vain niin oleellinen osa arkeani, että sitä ei vain tuntunut voivan jättää pois, jonkinlainen arjen riitti. Mutta kun tanssiyritykset olivat kivuliaita kerta kerran jälkeen ja niiden jälkeen olin koko illan hiiskatin kipeä. Juuri nuo tanssissa tulevat takajalan venytykset ja seisoma-asennossa olo olivat myrkkyä. Ne ikään kuin tulehduttanut hermojuuren niin että kivut eivät levossakaan lopu hetkessä. Jalan ja selän täytyy saada olla hyvässä asennossa pitkään ennen kuin tuli sammuu.
Heitin tanssin pois. Olin viikonlopun kotona ja töiden jälkeen suuntasin suoraan kotia ja olin kotona koko illan. Katsoin mitä ohjelmia digiboksin kovalevylle on tallennettu ja aloin tallentaa sinne itse ohjelmia, joita ohjelmatiedoissa mainittiin. Istuin koneella, tein nettisivuja ja sanelin kotoa käsin röntgenkuvia. Siivosin eteisen komeron, olohuoneen kirjahyllyn viimeistä hyllynnurkkaa myöten (päivittänyt projektia luetteloitu omaisuus http://luetteloituomaisuus.blogspot.fi/) ja aloin vaihtaa huonekalujen järjestystä niin, että pystyin katsomaan isolta sohvaltamme paremmin televisiota. Siivoamisesta kipeydyin, mutta jatkoin sitä pikkuhiljaa.
Mitä voin arvioida välilevypullistuman patofysiologiasta oireideni perusteella?
Varsin selkeältä vaikuttaa, että ennen prolapsin puhkeamista paikallisesti alaselässä tuntunut kipu johtui välilevyn pullistumisesta. Minulla ei ole päätelevyjen tulehduksellisia ödemisiä Modic 1 muutoksia eikä myöskään fasettinivelen artroosia, joten muita etiologioita ei juuri jää. Se, onko kipu johtunut mekaanisesta diskuksen kapselin venytyksestä vai kemiallisesta ärsytyksestä diskuksen seinämässä/selkäligamenttien alueella jää avoimeksi. Vaikuttaisi, että osa kivusta on peräisin myös reaktiivisesta lihasten spasmista, koska fysiopallolla rullailu helpotti kipua.
Kun kipu paheni ja alkoi säteillä jalkaan, prolapsi oli tullut todennäköisesti kapselistaan ulos ja työnsi nyt edessä olevaa posteriorista longitudinaleligamenttia eteenpäin. Tässä vaiheessa prolapsi tuli lähelle S1 hermoa ja alkoi ärsyttää sitä. Kukaan ei taida tietää mikä on oireiden tarkka syy tässä vaiheessa. Joka tapauksessa mekanismi on tehokas. Pelkkä puristus iskiaskipua tuskin saa aikaan. Pystymmehän istumaankin hermojemme päällä oireetta. Jonkinlainen aktiivinen kemiallinen, kemioneuraalinen mekansmi vaikuttaisi olevan mukana.
Se että yskäisy sattuu viittaisi siihen, että oireissa on mekaaninen komponentti. Olen melkoisen vakuuttunut, että kyseessä on hermon herkkyys liikkeelle. Kirjallisuuden mukaan yskäisy saa aikaan rintakehän alueella venapaineen nousun ja tämä puolestaan tuottaa selkäydinnesteen pulssimaisen aallon joka etenee läpi spinaalikanavan. Selkäydinkanvan alasosa on rakentunut niin että siellä on selkäydin ja tästä lähtevät hermojuurisäikeet, jotka tulevat ulos kukin omista hermojuuriaukoistaan. Sitä voi ajatella ruoskana joka on putkessa jossa on nestettä. Ruoskan säikeet on aseteltu putkessa oleviin reikiin. Nyt kuin vesipatsaaseen tuodaan pulssiaalto, se etenee ruoskan säikeisiin ja heilauttaa niitä. Tähän yliherkkä hermosäie reagoi kivulla. Minulla kipu on sellainen, että valmistaudun yskäisyyn nostamalla vasemman takajalan ylös polvesta pieneen koukkuun ja tuen käsillä pöytään – jos ehdin.
Normaali hermo ei ole kivulias venytellessä. Prolapsin kiusaama hermojuuri on hyvin arka venytykselle. Minun on vaikea laittaa leukaa rintaan tai kantapäätä maahan. Tyypillisesti seison polvi hieman koukistettuna niin että jalkaterällä ei ole painoa. Jos joudun kumartumaan eteenpäin, seison terveellä jalallani ja annan iskiasjalan nousta takana ilmaan niin kuin tekisin vaakaa. Klassinen iskiastaudin tutkimiseen käytetty testi perustuukin juuri hermon venyttämiseen. Laséguen testin kuvasi 1800-luvulla elänyt ranskalainen neurolgi Ernest Laségue. Testissä potilas makaa selällään ja lääkäri kohottaa polvesta ojennettua jalkaa, jossa nilkka on koukistettuna. Jos potilaalla on iskias, tämä ei onnistu hermon venytyksen aiheuttaman kivun vuoksi. Testi tuntuu olevan yhtä tehokas toisen jalan puolelta tehtynä. Terveen jalan nosto alkaa kippaamaan lantiota ja kipu blokkaa etenemisen. Lantion nosto todellakin on tehokkaasti estetty. Jos makaan selälläni ja yritän kipata häntäni ylös lattiasta eli kohtottaa lantiota, kroppa blokkaa tuon liikkeen kokonaan. Mahdoton on myös sormien vienti varpaisiin niin että polvet ovat ojennetut. Matkaa jää puoli metriä. En pääse jalat suorassa edes istumaan suoraan kulmaan eli asentoon jossa selkä osottaisi suoraan ylös lattiaan nähden.
Tinelin kokeessa ärtynyt hermo on herkkä mekaaniselle manipulaatiolle. Sormella hermon kohtaa naputtelemalla pystyy saamaan neulanpistelyn kaltaisia oireita etäämmälle raajaan. Tämä toimii pienissä perifeerisissä hermoissa mutta minusta tuntuu että S1-juuri on arka myös selkäydinkanavan ulkopuolella. Vessanpöntön reunan pakaran sivulla saa aikaan poikkeuksellista kipua.
Kipualueet pakaran ja reiden sivulla ovat tunnoltaan herkistyneet. Edelleenkin on vaikea tajuta, että vaikka kipu tuntuu reidessä, ei syy ole siellä. Olen saanut kotona kevyttä fysiopallon pyörittelyhoitoa kipualueelle reiteen. Tuntee, kuinka iho on siinä yliherkkä ja arka, hypersensitiivinen. Pieni pallon pyörittely tuolla alueella tuntuu kuitenkin jollain tavalla auttavan. Ehkä se tuo jonkin todellisen aistimuksen kipualueelta niin, että tuo kivulias haamuaistimus ei yksin pysty hallitsemaan koko näyttämöä.
Kun pyydän tuota fysiopallohierontaa kohdentamaan, käy ilmi että kipu on hieman eri kohdissa eri päivinä, välillä ylempänä reidessä pakarassa saakka ja välillä reiden puolivälissä. Miksi näin on? Miten on mahdollista, että prolapsi, joka on siellä jossain lähellä hermorunkoa noita molempia alueita proksimaalisemmin pystyy saamaan hulluksi hiuksen hienosti eri säikeet eri päivinä?
Tämä jatkuva kipu tylsistyttää. Jos en kirjoittaisi tästä pikaisesti, jaksaisinko kirjoittaa enää myöhemmin? On vain tylsää, harmaata, usein ankaraa kipua. Se on niin kuin betonirakennuksen takapihan umpikuja, paikka josta ensisilmäyksellä näkee, että täällä ei ole mitään. Vain nämä betoniset seinät, märkä asfaltti, aita ja lukittu rautaovi ilman ikkunaa. Paikka, joka ei ketään kiinnosta.
Prolapsi pullistui 23.10. Lokakuun lopun ja marraskuun alkupuoliskon viikot ovat olleen tasaisen kivun aikaa. Valtaosan ajan kipu on siedettävissä. Se vain tuntui koko ajan, pistävänä tai polttavana tunteena reiden ulkosyrjällä. Tai sellaisena kuin nahkaa revittäisiin auki. Varsin pinnallisena itse asiassa.
Päivät ovat hämmästyttävän samanlaisia. Aamulla sängyssä saatan olla kivuton tai tuntea lievää kipua joissain asennoissa. Kun nousen ja alan petaamaan olen minuutissa kipeä. Aamupuuroa keitellessä kipua on koko ajan ja se on melko ankaraa, reiteen vetää. Puurot saan syötyä ja lehdet luettua. Pääsen pyöräilemään ja kipu tuntuu tuolloin vähäisempänä. Miltei odotan noita pyöräilyjä.
Saavun työpaikalle. Pyörästä nousu, ensimmäiset askeleet ja kävely työpaikalle varsin kivuliaat. Pikku hiljaa enimmät kivut rauhoittuvat istuessa. Jos jousun seisomaan, ovat nuo hetket kivuliaat. Suhteellisen kivuttomasti pyöräilen taas kotia. Kotona ilta aika kovien kipujen kanssa. Koetan tehdä tietokoneella töitä. Vaihtelen tuolia, asettelen jalkaa erilaisten tukien päälle, teen tuoliin lisäpehmustuksia. Aivan väsyneenä, ja yleensä hyvin kivuliaana, hampaiden pesu. Kivulias rojahdus sänkyyn. Lukemista pienien kipujen kanssa. Liikkuminen sängyssä on niin hankalaa, että en saa enää kirjaa ja silmälaseja yöpöydälle vaan joudun laskemaan ne sängyn viereen. Välissä yö, ja seuraavana päivänä sama uudestaan. Jos en tietäisi että sairauteni ennuste on hyvä, vaan että edessä olisi vain tällaisia, tai tätä huonompia aikoja, elämänhaluni olisi kyllä koetuksella.
Iskiashermon karnevaalit
Kun keskustelin oireestani selkäortopedin kanssa näytin hänelle, että kipuni tuntuu täällä, jalan yläosassa. Hän totesi, että aivan, hermo ei ole vielä ärtynyt koko hermotusalueeltaan. Ymmärsin tämän pahaenteisenä faktana. Olisi siis mahdollista, että kipu tuntuisi koko hermotusalueella, joka oli dermatomikartan mukaan valtavan suuri ulottuen tuolta pakaran tyvestä jalan koko alaraajan takasivusyrjää jalkapohjaan ja pikkuvarpaaseen saakka. Voisiko tuo piikkimäinen, polttava kipu tuntua koko tuolla alueella? Ajatus on pelottava.
Kaksi viikkoa prolapsin puhkeamisen jälkeen oli edessä aamu, jolloin kipu tuntui säären yläosassa. Se tuntui niin kuin olisi pohjeluun yläosan sisällä. Kalvava hammassärkymäinen kipu. Saman päivän iltana se tuntui hamstringlihasten, reiden takaosan lihasten alaosassa, pohkeessa ja ulkokehräsluussa, ja samaan aikaan heikompana lonkassa. Voo-doo noita liikutteli jossain neulojaan.
 |
| S1 dermatomi merkattu kuvaan keltaisella. Kuva julkaistu blokissa Kuva julkaistu blogissa blog.natego.si |
Kipuja on ollut kolmenlaisia. Useimmin tuntuva kipu on tuo pistävä rehti, rokotuspiikin kaltainen kipu jalan yläosassa. Joskus, jos sitä ei tunnu, on ikään kuin tulisi tilaa särkevälle, hammassärkymäisen tylpälle kivulle alaselässä. Se kipu haisee vanhuusajalle ja hauraudelle. Kolmas kipu on ytimiä viiltävä hermokipu, joka saattaa tuntua koko jalkaan säteillen. Sitä tuntuu harvoin. Säteilyä jalan alaosaan on ajoittain, mutta nuo kivut eivät kestäneet tunteja vaan ennemmin muutamia minuutteja. Silloin kipua tuntui pohkeessa, nilkassa ulkokehräskuun kohdalla ja jalkapohjan päkiässä. Tässä kivussa on jotain syvempää tylppää, hyvin inhoittavaa, luuydintyyppistä komponenttia. Hyvin harvoin jalassa tuntuu puutuneisuutta, se on samanlaista kuin jos olisi pitkään istunut pahassa asennossa niin että hermo puutuu ja noustessa tikustelee.
Iskiashermossa on tuntohermosäikeitä ja motorisia säikeitä. Tuntohermosäikeet ovat herkimpiä. Hermoärsytyksen oireet alkavat kivulla. Jos hermon vaurioitumisaste lisääntyy, alkaa tulla tuntopuutoksia. Tällöin kosketustunto tuntuu heikompana oireisessa jalassa. Kun vaurioaste kasvaa, S1-refleksi (jalkaterän kohaminen akillesjänteeseen napauttaessa) ensin vaimenee, ja sitten sammuu. Lopulta vaurioituvat motoriset säikeet. Varpaille nousu alkaa heikentyä.
Yöllä kipuja on ollut vain jonkin verran. Yhtenä yönä nousin sängystä niiden vuoksi kello neljä. Tunsin kivut niin koviksi, että en uskonut saavani enää unta. Usein heräsin viiden jälkeen, noin tuntia normaalia aikaisemmin. Huomioitva on, että alan myös aikaisemmin nukkumaan. Päivät kipujen kanssa ovat rasittavat ja sänkyyn rojahtaminen illalla tuo hetken vapautuksen. Päivät ovat kahdessa osassa: on päiväaikainen jatkuva taistelu ja yön muutaman tunnin tiedottomuus.
Olen ollut nyt paljon kotona. Vähitellen olen luopunut kaikista tanssitreeneista. Ei kerta kaikkiaan kiinnosta mennä salille, kun tietää että siellä sattuisi ja illalla on niin kipeä, että ei edes istumaan. Muutamien treenien jälkeen ilta on mennyt kotona niin että en ole pystynyt edes istumaan. Olen kieriskellyt lattialla ja kävellyt levottomana paikasta toiseen. Nyt aivoni tuntuvat muokkautuneen tähän uuteen asentoon: En halua tanssia. Se sattuu.
Työssä olen pystynyt käymään. Pyöräily on pitänyt minua uskossa elämään. Pahimpien kipujen aikanakin olen pystynyt ajamaan pyörällä. Ajo on jonkin verran tavallista hitaampaa, mutta se ei haittaa. Käymällä pyörällä töissä saan joka päivää liikuntaa puolitoista tuntia, se pitää minut kunnossa. Sairauden kahdella ensi viikolla tuli painoa lisää kaksi kiloa, mutta kuukausi sairastumisesta uimahallin uimahallivaaka ilmoitti lisäkilojen hävinneen.
Työssä on mennyt kipuihin nähden ihmeen hyvin. Molemmat fysiatrit suosittelivat minulle, että en istuisi kovin pitkään ja että käyttäisin seisomapöytää. Omien kokemusteni mukaan olisin ainakin prolapsin akuuttivaiheessa tästä asiasta eri mieltä. Seisomaan ei kerta kaikkiaan pysty. Himoaisin kyllä sinne seisomapöytään, ja kaikkeen muuhunkin mihin terveet pystyvät, mutta kun ei onnistu. Seisominen on yksi pahimmista provokaattoreista kivun suhteen. Meillä on onneksi töissä erittäin hyvät työtuolit ja säädettävät työtasot. Olen viihtynyt matalalla työtäsolla, matalalla tuolilla, hieman takakenoisessa rennon rönöttävässä asennossa. Istuutuessani olen kipeä, aika tavallakin, mutta olen jo oppinut, että alkuvaiheessa jossain asennossa tuntuva kipu saattaa rauhoittua jonkin ajan kuluttua siedettäväksi. Tässä vaiheessa ei pidä hätäillä vaan olla vaan samassa asennossa ja kuulostella alkaisiko tämä tähän rauhoittua. Hermo tuntuu olevan sellainen, että kun se saa ärsykkeen, kestää muutamia kymmeniä sekunteja ennen kuin kivun tunne alkaa vaimentua. Tuossa takakenoisessa istumaasennossa olen pystynyt tekemään täydet työpäivät. Vessassa käynnit ja syöntireissut ovat könkkäisyä, mutta varmastikin tärkeitä verenkierron ja lihasten herättelyn kannalta., tarkoitukseni on sitä väliin aina kokeilla. Tajuan olevani onnellisessa asemassa ollessani istumatyöläinen. Fyysisen työn tekijänä olisin työkyvytön, tähän mennessä jo kuukauden ajan. Luvut työhonpaluun todennäköisyydestä pitkän sairasloman jälkeen ovat karua luettavaa.
Luovun tanssitreeneistä
Nousen ylös ja muutamassa minuutissa kipu alkaa, ja pian se yltyy. Tällaista tämä nyt on, elämistä kivun kanssa. Se risoo ja syö hermoja. Välin olen uhmakas. Ajattelen, että ehkä kipu on jo maksimissaan. Enempää kipua preskralidiskus ja S1-juuri vasemma ei voi tuottaa. Minussa on kuitenkin nelisenkymmentä toimivaa kivutonta hermoa ja niiden myöstä monta toimivaa osaa. Pystyn liikuttamaan käsiäni, pyörittämään lannerankaa, lankuttamaan, nousemaan varpaille. En aio tuon yhden pannahaisen antaa häiritä minua enempää kuin mihin se parhaimmillaan pystyy. Motorisestikin kyseessä on vain jalkaterän dorsifleksio, jalkaterän kohotus. Ehkä peroneustuen kanssa jotain tanssiakin pystyy harrastamaan.
Parin viikon jälkeen uhmakkuus karista. Aivan tunnen, kuinka aivoni alkavat muuttua. Kun prolapsi puhkesi, minulla oli kipu vanhojen aivojen kanssa, niiden jotka halusivat tehdä asioita, joita olin tehnyt siihenkin asti, siis tanssia. Tai en osannut varmasti sanoa, halusivatko ne oikeasti tassia vai oliko tanssi vain niin oleellinen osa arkeani, että sitä ei vain tuntunut voivan jättää pois, jonkinlainen arjen riitti. Mutta kun tanssiyritykset olivat kivuliaita kerta kerran jälkeen ja niiden jälkeen olin koko illan hiiskatin kipeä. Juuri nuo tanssissa tulevat takajalan venytykset ja seisoma-asennossa olo olivat myrkkyä. Ne ikään kuin tulehduttanut hermojuuren niin että kivut eivät levossakaan lopu hetkessä. Jalan ja selän täytyy saada olla hyvässä asennossa pitkään ennen kuin tuli sammuu.
Heitin tanssin pois. Olin viikonlopun kotona ja töiden jälkeen suuntasin suoraan kotia ja olin kotona koko illan. Katsoin mitä ohjelmia digiboksin kovalevylle on tallennettu ja aloin tallentaa sinne itse ohjelmia, joita ohjelmatiedoissa mainittiin. Istuin koneella, tein nettisivuja ja sanelin kotoa käsin röntgenkuvia. Siivosin eteisen komeron, olohuoneen kirjahyllyn viimeistä hyllynnurkkaa myöten (päivittänyt projektia luetteloitu omaisuus http://luetteloituomaisuus.blogspot.fi/) ja aloin vaihtaa huonekalujen järjestystä niin, että pystyin katsomaan isolta sohvaltamme paremmin televisiota. Siivoamisesta kipeydyin, mutta jatkoin sitä pikkuhiljaa.
Mitä voin arvioida välilevypullistuman patofysiologiasta oireideni perusteella?
Varsin selkeältä vaikuttaa, että ennen prolapsin puhkeamista paikallisesti alaselässä tuntunut kipu johtui välilevyn pullistumisesta. Minulla ei ole päätelevyjen tulehduksellisia ödemisiä Modic 1 muutoksia eikä myöskään fasettinivelen artroosia, joten muita etiologioita ei juuri jää. Se, onko kipu johtunut mekaanisesta diskuksen kapselin venytyksestä vai kemiallisesta ärsytyksestä diskuksen seinämässä/selkäligamenttien alueella jää avoimeksi. Vaikuttaisi, että osa kivusta on peräisin myös reaktiivisesta lihasten spasmista, koska fysiopallolla rullailu helpotti kipua.
Kun kipu paheni ja alkoi säteillä jalkaan, prolapsi oli tullut todennäköisesti kapselistaan ulos ja työnsi nyt edessä olevaa posteriorista longitudinaleligamenttia eteenpäin. Tässä vaiheessa prolapsi tuli lähelle S1 hermoa ja alkoi ärsyttää sitä. Kukaan ei taida tietää mikä on oireiden tarkka syy tässä vaiheessa. Joka tapauksessa mekanismi on tehokas. Pelkkä puristus iskiaskipua tuskin saa aikaan. Pystymmehän istumaankin hermojemme päällä oireetta. Jonkinlainen aktiivinen kemiallinen, kemioneuraalinen mekansmi vaikuttaisi olevan mukana.
Se että yskäisy sattuu viittaisi siihen, että oireissa on mekaaninen komponentti. Olen melkoisen vakuuttunut, että kyseessä on hermon herkkyys liikkeelle. Kirjallisuuden mukaan yskäisy saa aikaan rintakehän alueella venapaineen nousun ja tämä puolestaan tuottaa selkäydinnesteen pulssimaisen aallon joka etenee läpi spinaalikanavan. Selkäydinkanvan alasosa on rakentunut niin että siellä on selkäydin ja tästä lähtevät hermojuurisäikeet, jotka tulevat ulos kukin omista hermojuuriaukoistaan. Sitä voi ajatella ruoskana joka on putkessa jossa on nestettä. Ruoskan säikeet on aseteltu putkessa oleviin reikiin. Nyt kuin vesipatsaaseen tuodaan pulssiaalto, se etenee ruoskan säikeisiin ja heilauttaa niitä. Tähän yliherkkä hermosäie reagoi kivulla. Minulla kipu on sellainen, että valmistaudun yskäisyyn nostamalla vasemman takajalan ylös polvesta pieneen koukkuun ja tuen käsillä pöytään – jos ehdin.
|
Normaali hermo ei ole kivulias venytellessä. Prolapsin kiusaama hermojuuri on hyvin arka venytykselle. Minun on vaikea laittaa leukaa rintaan tai kantapäätä maahan. Tyypillisesti seison polvi hieman koukistettuna niin että jalkaterällä ei ole painoa. Jos joudun kumartumaan eteenpäin, seison terveellä jalallani ja annan iskiasjalan nousta takana ilmaan niin kuin tekisin vaakaa. Klassinen iskiastaudin tutkimiseen käytetty testi perustuukin juuri hermon venyttämiseen. Laséguen testin kuvasi 1800-luvulla elänyt ranskalainen neurolgi Ernest Laségue. Testissä potilas makaa selällään ja lääkäri kohottaa polvesta ojennettua jalkaa, jossa nilkka on koukistettuna. Jos potilaalla on iskias, tämä ei onnistu hermon venytyksen aiheuttaman kivun vuoksi. Testi tuntuu olevan yhtä tehokas toisen jalan puolelta tehtynä. Terveen jalan nosto alkaa kippaamaan lantiota ja kipu blokkaa etenemisen. Lantion nosto todellakin on tehokkaasti estetty. Jos makaan selälläni ja yritän kipata häntäni ylös lattiasta eli kohtottaa lantiota, kroppa blokkaa tuon liikkeen kokonaan. Mahdoton on myös sormien vienti varpaisiin niin että polvet ovat ojennetut. Matkaa jää puoli metriä. En pääse jalat suorassa edes istumaan suoraan kulmaan eli asentoon jossa selkä osottaisi suoraan ylös lattiaan nähden.
Tinelin kokeessa ärtynyt hermo on herkkä mekaaniselle manipulaatiolle. Sormella hermon kohtaa naputtelemalla pystyy saamaan neulanpistelyn kaltaisia oireita etäämmälle raajaan. Tämä toimii pienissä perifeerisissä hermoissa mutta minusta tuntuu että S1-juuri on arka myös selkäydinkanavan ulkopuolella. Vessanpöntön reunan pakaran sivulla saa aikaan poikkeuksellista kipua.
Kipualueet pakaran ja reiden sivulla ovat tunnoltaan herkistyneet. Edelleenkin on vaikea tajuta, että vaikka kipu tuntuu reidessä, ei syy ole siellä. Olen saanut kotona kevyttä fysiopallon pyörittelyhoitoa kipualueelle reiteen. Tuntee, kuinka iho on siinä yliherkkä ja arka, hypersensitiivinen. Pieni pallon pyörittely tuolla alueella tuntuu kuitenkin jollain tavalla auttavan. Ehkä se tuo jonkin todellisen aistimuksen kipualueelta niin, että tuo kivulias haamuaistimus ei yksin pysty hallitsemaan koko näyttämöä.
Kun pyydän tuota fysiopallohierontaa kohdentamaan, käy ilmi että kipu on hieman eri kohdissa eri päivinä, välillä ylempänä reidessä pakarassa saakka ja välillä reiden puolivälissä. Miksi näin on? Miten on mahdollista, että prolapsi, joka on siellä jossain lähellä hermorunkoa noita molempia alueita proksimaalisemmin pystyy saamaan hulluksi hiuksen hienosti eri säikeet eri päivinä?
Kommentit
Lähetä kommentti