Mietin taas leikkausta ja tanssitaukoa
Kun olen aikaisemmin ollut hiton, hiton kipeänä olen lopulta luopunut tanssimisesta ja istunut illat sohvalla ja katsonut telkkaria. Lisäksi olen käynyt kipeänä salilla ja koittanut tehdä siellä kivun sallimissa rajoissa jotain. Se on jonkinlainen kipeään tippumisen retriitti. Maailmaan ei mahdu silloin hirveästi muita. Jotenkin olen sieltä sitten aina palannut, varmaan oireiden vähenemisen myötä.
En tajua miksi olin pari viikkoa sitten niin optimistinen että ajattelin tämän olevan menossa taas parempaan päin. Varmaan se johtui siitä että vaikka lähdin kipeänä Boogie shoppiin niin en palannut sieltä sen kipeämpänä pois. Tulkitsin sen täytyvän merkitä taudin perustason laskua, paranemista. No, näin ei ole kuitenkaan käynyt. Olen ollut hiton kipeä viime viikkoina. Useinkaan en pysty syömään kunnolla vaan vääntelehdin kivun vuoksi puolelta toiselle. Reiteen repii koko ajan helkutisti. Istumaan laskeutuminen ja ensimmäiset minuutit siinä ovat hyvin häijyjä. Jossain asennoissa, esim. autolla ajaessa tilanne rauhoittuu kyllä jonkin ajan jälkeen ja tuo auton loiva istuma-asento on ihan hyvä. Samoin sohvalla kun saan rauhassa etsiä asentoa, nostamalla esim vasemman jalan koukkuun selkänojan päälle, saatan tuntea kipujen rauhoittuvan. Yleensäkin kivut rauhoittuvat levolla mutta jo pelkkä tunnin seisominen saa ne tuntumaan ja ne yltyvät ja yltyvät. Noita viikonloppujen tanssifestareita on nyt takana 3/9. Tai ei niitä ole enää kuin 8 kun yhdestä olen jo luopunut. En halua taas lähteä kivuliaana Tallinnaan tanssimaan kizombaa niin kuin silloin kun tämä alkoi, niin vuosi tulee kohta täyteen. Tallinnaan paluuni piti olla triumphimainen voittomatka iskiaksen konservatiivisesta hoidosta. Nyt eilen mietin taas leikkausta. Tähän vaikutti työkaverini suosittelut, kuinka hänen ystävänsä oli leikattu erittäin hyvin tuloksin ja myös kainuulaisen hiihtäjä Kyllösen läpikäymä selkäleikkaus. Leikkaukseen sijoittaa mielessään paljon toivoa, se on ajatuksena kutsuva ja kiehtova. Kipu loppuisi heti ja jäisi vain haavakipu, joka vaimenisi muutamassa viikossa. Vaiva olisi sen jälkeen pois. En voi kuitenkaan ajatella sitä vain noin. Ensinnäkin, diskusprolapsi johtuu degeneroituneen, kimmoisuutensa menettäneen diskuksen pullistumisesta kapseliaan vasten. Tämä johtaa kapselin venyttymiseen ja usein kapselin repeämiseen. Pullistunut välilevy tai välilevystä ulos tullut hammastahnamainen diskus voi painaa ja ärsyttää iskiashermoa. Leikkauksessa otettaisiin pois, parhaimmillaan, muhkura tai töhnäkokkare, joka tulee iskiashermon tuntumaan. On mahdollista, mielessäni, että tuo kokkare on tulppamainen rakenne, jonka poisotto tekee reittiä lopulle diskuksessa olevalle degeneroituneelle massalle tulla samaa tietä kohti hermorakenteita. Minunkin välilevy on sen verran kookas, että sieltä sitä massaa riittää kyllä tulla. Ainoa tapa pysäyttää massan tulo olisi välilevyn poisto ja korvaaminen välilevyproteesilla. Se olisi iso leikkaus ja vähentäisi selän liikkuvuutta. En halua, tässä vaiheessa, vähentää selkäni liikkuvuutta. Mieluummin kärsin kivuista ja koetan ennemmin sitä lepoa, tai lääkkeitä, tai akupunktiota tai mitä tahansa. Leikkaus tekee myös aina arpikudosta selkään. Se on kuitenkin melkoinen manööveri: mennään ihon, ihon alla olevan rasvan, selkälihasten ja selkänikaman luisen takakaaren läpi selkäydinkanavan alueelle ja vielä senkin ohi hermojuurten ja selkäydinhermojen etupuolelle selkänikamien etuosan tasolle. On myös pieni riski, pieni mutta todellinen, anestesiaan liittyvään komplikaatioon, hermovaurioon, toimenpiteen jälkeiseen verenvuotoon ja selän infektioon. Ne voisivat pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa ongelmani olisivat huomattavasti suuremmat kuin vain reidessä tuntuva kipu. Niin, että vaikka leikkaus houkuttaa, en ole siihen valmis. Mieluummin koetan sitä lepoa. Mutta ei vielä. Tänään on tanssia ehkä 5 h, huomenna kilpatreenit, loppuviikollakin taisi olla jotain ja viikonloppuna taas tanssifestari, nyt arkkutangoa.
Fyysinen suorituskykyni, fyysinen voimani, on mielestäni alentunut. Painoni on tippunut hieman. Se voi johtua siitä, että olen syönyt vähemmän mutta se voi olla myös lihasmassan vähenemistä. Tanssiin liittyvä suorituskykyni on kuitenkin mielestäni ennallaan. Huomion kiinnittäminen keskivartaloon on parantanut lantion kontrolliani ja pystyn paremmin pysymään yhdellä jalalla. Nilkatkin tuntuvat muuten vahvoilta, mutta en voi nousta kipeällä jalalla kunnolla päkiälle, koska se sattuuu. Eilen oli todella surkea näky kun isojen kipujen keskellä istuin lattialle ja yritin laittaa sormenpäät varpaisiin. Matkaa oli taas puoli metriä. Koetin tehdä aaltomaisia liikkeitä ja saada kipuspasmia laukeamaan ja sainkin sormen päitä lähemmäs, mutta luulen että lannesranka oli aika blokissa ja liikkuvuus tuli lonkista yläselästä. Eilen oli myös hyvä hetki. Se oli illalla sohvassa. Olin kivuton. Loppuiltana en ollut ollut pystyssä. Olin matkustanut autolla ja siinä kivut loppuivat. Nyt kun olin kivuton aloin vaipua heti uneen. Jatkuva kipuja vastaan taistelu vie aika kauheasti energiaa.
Updeittaan liikkeet jotka sattuvat ymmärtääkseni mistä kipu johtuu. Vasemman puolen lihasketjun jännittäminen, esimerkiksi tehdessäni lankkua pelkästään niin että vasen jalka on maassa, sattuu. Sama lankku oikealla jalalla ei satu. Selän vieminen lordoosiin, jolloin selkänikamien takareunat puristuvat toisiaan vasten, sattuu. Lannerangan kyfoosi ei satu niin paljon mutta jos siihen yhdistyy koko ketjun, kallonpohjasta asti tapahtuva köyristyminen, esimerkiksi autoon sisälle mentäessä, se sattuu. Lannerangan skolioosikurvin tuottaminen oikealle, niin että nikamien vasemmat reunat puristuvat toisiaan vasten sattuu. Skolioosikurvi vasemmalla helppaa.
En tajua miksi olin pari viikkoa sitten niin optimistinen että ajattelin tämän olevan menossa taas parempaan päin. Varmaan se johtui siitä että vaikka lähdin kipeänä Boogie shoppiin niin en palannut sieltä sen kipeämpänä pois. Tulkitsin sen täytyvän merkitä taudin perustason laskua, paranemista. No, näin ei ole kuitenkaan käynyt. Olen ollut hiton kipeä viime viikkoina. Useinkaan en pysty syömään kunnolla vaan vääntelehdin kivun vuoksi puolelta toiselle. Reiteen repii koko ajan helkutisti. Istumaan laskeutuminen ja ensimmäiset minuutit siinä ovat hyvin häijyjä. Jossain asennoissa, esim. autolla ajaessa tilanne rauhoittuu kyllä jonkin ajan jälkeen ja tuo auton loiva istuma-asento on ihan hyvä. Samoin sohvalla kun saan rauhassa etsiä asentoa, nostamalla esim vasemman jalan koukkuun selkänojan päälle, saatan tuntea kipujen rauhoittuvan. Yleensäkin kivut rauhoittuvat levolla mutta jo pelkkä tunnin seisominen saa ne tuntumaan ja ne yltyvät ja yltyvät. Noita viikonloppujen tanssifestareita on nyt takana 3/9. Tai ei niitä ole enää kuin 8 kun yhdestä olen jo luopunut. En halua taas lähteä kivuliaana Tallinnaan tanssimaan kizombaa niin kuin silloin kun tämä alkoi, niin vuosi tulee kohta täyteen. Tallinnaan paluuni piti olla triumphimainen voittomatka iskiaksen konservatiivisesta hoidosta. Nyt eilen mietin taas leikkausta. Tähän vaikutti työkaverini suosittelut, kuinka hänen ystävänsä oli leikattu erittäin hyvin tuloksin ja myös kainuulaisen hiihtäjä Kyllösen läpikäymä selkäleikkaus. Leikkaukseen sijoittaa mielessään paljon toivoa, se on ajatuksena kutsuva ja kiehtova. Kipu loppuisi heti ja jäisi vain haavakipu, joka vaimenisi muutamassa viikossa. Vaiva olisi sen jälkeen pois. En voi kuitenkaan ajatella sitä vain noin. Ensinnäkin, diskusprolapsi johtuu degeneroituneen, kimmoisuutensa menettäneen diskuksen pullistumisesta kapseliaan vasten. Tämä johtaa kapselin venyttymiseen ja usein kapselin repeämiseen. Pullistunut välilevy tai välilevystä ulos tullut hammastahnamainen diskus voi painaa ja ärsyttää iskiashermoa. Leikkauksessa otettaisiin pois, parhaimmillaan, muhkura tai töhnäkokkare, joka tulee iskiashermon tuntumaan. On mahdollista, mielessäni, että tuo kokkare on tulppamainen rakenne, jonka poisotto tekee reittiä lopulle diskuksessa olevalle degeneroituneelle massalle tulla samaa tietä kohti hermorakenteita. Minunkin välilevy on sen verran kookas, että sieltä sitä massaa riittää kyllä tulla. Ainoa tapa pysäyttää massan tulo olisi välilevyn poisto ja korvaaminen välilevyproteesilla. Se olisi iso leikkaus ja vähentäisi selän liikkuvuutta. En halua, tässä vaiheessa, vähentää selkäni liikkuvuutta. Mieluummin kärsin kivuista ja koetan ennemmin sitä lepoa, tai lääkkeitä, tai akupunktiota tai mitä tahansa. Leikkaus tekee myös aina arpikudosta selkään. Se on kuitenkin melkoinen manööveri: mennään ihon, ihon alla olevan rasvan, selkälihasten ja selkänikaman luisen takakaaren läpi selkäydinkanavan alueelle ja vielä senkin ohi hermojuurten ja selkäydinhermojen etupuolelle selkänikamien etuosan tasolle. On myös pieni riski, pieni mutta todellinen, anestesiaan liittyvään komplikaatioon, hermovaurioon, toimenpiteen jälkeiseen verenvuotoon ja selän infektioon. Ne voisivat pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa ongelmani olisivat huomattavasti suuremmat kuin vain reidessä tuntuva kipu. Niin, että vaikka leikkaus houkuttaa, en ole siihen valmis. Mieluummin koetan sitä lepoa. Mutta ei vielä. Tänään on tanssia ehkä 5 h, huomenna kilpatreenit, loppuviikollakin taisi olla jotain ja viikonloppuna taas tanssifestari, nyt arkkutangoa.
Fyysinen suorituskykyni, fyysinen voimani, on mielestäni alentunut. Painoni on tippunut hieman. Se voi johtua siitä, että olen syönyt vähemmän mutta se voi olla myös lihasmassan vähenemistä. Tanssiin liittyvä suorituskykyni on kuitenkin mielestäni ennallaan. Huomion kiinnittäminen keskivartaloon on parantanut lantion kontrolliani ja pystyn paremmin pysymään yhdellä jalalla. Nilkatkin tuntuvat muuten vahvoilta, mutta en voi nousta kipeällä jalalla kunnolla päkiälle, koska se sattuuu. Eilen oli todella surkea näky kun isojen kipujen keskellä istuin lattialle ja yritin laittaa sormenpäät varpaisiin. Matkaa oli taas puoli metriä. Koetin tehdä aaltomaisia liikkeitä ja saada kipuspasmia laukeamaan ja sainkin sormen päitä lähemmäs, mutta luulen että lannesranka oli aika blokissa ja liikkuvuus tuli lonkista yläselästä. Eilen oli myös hyvä hetki. Se oli illalla sohvassa. Olin kivuton. Loppuiltana en ollut ollut pystyssä. Olin matkustanut autolla ja siinä kivut loppuivat. Nyt kun olin kivuton aloin vaipua heti uneen. Jatkuva kipuja vastaan taistelu vie aika kauheasti energiaa.
Updeittaan liikkeet jotka sattuvat ymmärtääkseni mistä kipu johtuu. Vasemman puolen lihasketjun jännittäminen, esimerkiksi tehdessäni lankkua pelkästään niin että vasen jalka on maassa, sattuu. Sama lankku oikealla jalalla ei satu. Selän vieminen lordoosiin, jolloin selkänikamien takareunat puristuvat toisiaan vasten, sattuu. Lannerangan kyfoosi ei satu niin paljon mutta jos siihen yhdistyy koko ketjun, kallonpohjasta asti tapahtuva köyristyminen, esimerkiksi autoon sisälle mentäessä, se sattuu. Lannerangan skolioosikurvin tuottaminen oikealle, niin että nikamien vasemmat reunat puristuvat toisiaan vasten sattuu. Skolioosikurvi vasemmalla helppaa.
Kommentit
Lähetä kommentti