Joogatunnilla iskiaksen kanssa
Jo iskiaksen akuuttivaiheessa opin pelkäämään yskimistä. Kun
tunsin, että yskäisy on tulossa, muutin painon oikealle ja tuin äsillä lavuaarin
reunaan: kohta sattuu. Budafestin tanssileirillä olin varsin kivuton ja
toipuminen oli mielestäni hyvin käynnissä. Pystyin vetämään kotiin tultuani mm.
leukoja, joka on oikein mainio markkeri sille miten kipeä on. Leuanveto on muutenkin
voimien äärirajoilla, ja jos samaan aikaan vielä alkaa sattumaan, niin ei siitä
oikein mitään tule. No, niitäkin pystyin jo kiskomaan. Sitten sairastuin kai
influenssaan, kuumetta viikon ja syvä yskä. Muutaman päivän yksimisen jälkeen
iskiaskivut olivat palanneet ja olin taas liikkeellä statuksella iskiaspotilas.
En tullut hirmu kipeäksi. Yöllä ei sattunut, pystyin kipujen kanssa
tanssimaankin, mutta en halunnut tehdä sitä paljoa. Mieli oli vielä muutenkin
maassa. Syy tuohon, että yskiminen ottaa iskiakseen ei näytä olevan
lääkäreilläkään yleisesti tiedossa. Itse uskon tietäväni mistä se johtuu. Olen
siitä kirjoittanutkin. Yskäisy aikaansaa likvorin pulsoivan liikeen eli voi
ajatella tilannetta jossa hevosen häntä on nesteputkessa, jossa on sivureikiä,
joihin jouhet asettuvat. Yskäisy saa aikaan paineaallon, joka heilauttaa
häntäjouhia. Tämän aiheuttama venytys/hankaus prolapsikohdassa tulehduttaa
hermon vähitellen. Hermo muuttuu taas yliherkäksi, tuntee koko ajan kipua ja
ärtyy pienistäkin lisävenytyksistä.
Näitä ennen prolapsi puhkeamista suunniteltuja ja osin
maksettuja tanssimatkoja on vielä yksi ohjelmassa, matka Swing and Snowhun
Pietariin. Sen verran harmittaa, että ei bileissä pysty kunnolla tanssimaan,
että olen tuuminut, että jos en varailisikaan mitään lisäreissuja ennen kuin
olen kunnolla terve ja pystyn ottamaan reissusta irti kaiken otettavan. Tämä on
todennäköisesti elämälle vieras unelmaolosuhteita vaativa elämänasenne ja
joutunee uudelleen arvioitavaksi, mutta tällaistakin tulee mieleen.
Flunssa oli juuri loppusuoralla, kun lähdin matkaan.
Pakkasin mukaan myös Voltaren retardia, mutta apteekista hakemiani Tramaleita
en ottanut. Makaan ennemmin hotellin sängyllä kuin syön vahvoja kipulääkkeitä,
jos ihan kovin kipeäksi tulen. Eka päivänä tunneilla hieman meinasi sattua
etenkin silloin, kun tunti ei edennyt ja piti seistä ja kuunnella. Tanssiessa
en kipuja muista. Illalla bileissä tanssin kai parisen tuntia. Kun tulin huoneeseeni,
kipua tuntui jonkin verran, mutta eivät ne pahentuneet olleet.
Aamu alkaa joogatunnilla. Ja Venäjällä fyysiset asiat
tehdään kyllä ihan kunnolla. Oletteko kuulleet ikinä venäläisistä
taitoluisteluvalmentajista? Tunnilla löysin uuden Laseguen testiäkin
tehokkaamman iskiaskipuprovokaattorin. Tunneilla toistuvasti polvet suorana tehdyistä
selän fleksioista eli polvet-suorana-sormenpäät-varpaisiin -liikkeiden jälkeen
iskias alkoi antaa niin paljon periksi, että sain varpaistani kunnolla kiinni. Laseguen
testi ei enää antanut kovaa kipua niin että testi olisi voinut jäädä
negatiiviseksi. Sen sijaan kun
siirryttiin mahalleen maaten ja kohotettiin ojennettuja jalkoja ylöspäin eli
tehdään selän ekstensiota, sattui tämä aika lailla. Ihanan joogaope Olyan
lähettämissä kuvissa näkyy, mitä tunneilla tehtiin. Olen ymmärtänyt että juuri
tätä liikettä tehdään suomalaisessa iskiaspotilaiden fysioterapiassa. Itse olen
pitänyt kivun kannalta miellyttävämpänä tehdä selän köyristystä rullalle eli
fleksiota. Lopputuloksena jooogatuntipäivien jälkeeen oli että, kivut olivat
vähäisempiä kuin ennen Pietariin tuloa. Pystyin tanssimaan tunnit kivutta ja
iltabileissäkin 2-3 tuntia. Aina huoneeseen palatessani kipua tuntui kuintenkin
jonkin verran mutta minkäänlaista haittaa nukkumiselle ei niistä ollut.
Sanoisin että ehdottomasti kannatti lähteä tanssileirille.
Kivut viikonlopun aikana olivat vähäisemmät kuin edeltävällä viikolla ja pääsi
paljon tanssimaan!
Minulla takana yli 12 vuoden selkähistoria. Kookkaita prolapseja, liukumaa, kulumaa, kuivumista..3 kertaa tuloksetta leikattu. Hermokipu jaloissa ja oik. kädessä 24/7. Nukun max 3 h yössä. Polttaa, sähköiskut juoksevat, kihelmöi, pistelee, jomottaa, viiltelee. koko ajan. Leikkaukset menneet pieleen ja kaikenlaisia lääkäreitä kohdattu. Jalat menevät tousinaan alta, refleksit eivät toimi. Nyt yritetään neljättä leikkausta, luudutusleikkausta, mikäli ruoto sallii. Ensin uudet magneettikuvat. Melkoista on ollut, ja siinä sivussa hoidettu koti, elukat ja lapset. Paitsi silloin kun ollaan oltu säännöllisesti ensiavussa polvillaan kivista karjuen, kiroten. Hermokipua ei ymmärrä, jos ei itse ole sitä elänyt.
VastaaPoista