Taas kivuttomana tanssifestivaalilla

Kun kirjoitin tuon otsikon, mietin tarkasti, onko tuossa liikaa. Ehkä hivenen, mutta ottaen huomioon, että 20 päivää sitten makasin vielä sohvalla ja sormi hipaisumatkan päässä Kuopion yliopistollisen sairaalan kirurgipäivystyksen puhelinnumerosta, katoaa nuo pienet kivut marginaaliin.

Jouluna todellakin minusta aika mukavasti edenneessä toipumisessa oli 15 km hiihtolenkki-kuntosali-combon jälkeen romahdus tasolle ”sietämättömät lepokivut”. Soitin jo vakuutysyhtiöön ja Norvegianille, ja laitoin mailia festivaalijärjestäjille, oliko mitään tehtävissä 3 kk aikaisemmin varaamilleni tanssifestivaalillennoille ja lipuille. Eipä paljoakaan. Käteen jäi kuitenkin se, että lennot kannattaisi oikeasti peruuttaa, jolloin saisi lentoyhtiöltä todistuksen, että lentoja ei ole käytetty ja matkavaskuutuksesta voisi lääkärin tekstejä vastaan hakea korvaukisa. Matkavakuutuksessa ei ollut omavastuuta eli korvauksia vaikuttaisi saavan. Lääkärintodistukseksi riittäisi poliklinikan käyntiteksti, erillistä maksullista ”todistusta” ei tarvittaisi lähtökohtaisesti vaan vaikuutusyhtiö pyytäisi lisätietoja, jos tarvitsee. No, päätin jättää Cancel flight –napin vielä rauhaan, ehtisihän tuon lähempänäkin.

Tuon pelottavan jouluromahduksen jälkeen olen ottanut huomattavasti aiempaa enemmän lepoa, oman kuntouttavan fysioterapian olen jättänyt minimiin, sukset autotalliin. Tanssimassa olen käynyt jokin ennalta sovitun määrätyn ajan, esimerkiksi puolitoista tuntia, maksimissaan yhdet treenit päivässä. Jos olen käynyt töissä pyörällä, en ole sinä päivänä tehnyt muuta kuntoilua.

Paraneminen lähti kohisten käyntiin. Parin viime viikon aikana on ollut vain yksi päivä, jolloin olen ollut enemmän kipeä. Edeltävänä päivänä olin parin tunnin fuskutreenien päätteeksi kävellyt kaupungilla viemässä tanssikurssin mainoksia. Englannin reissullakin huomasin, että kävely ja seisoskelu ovat iskiakselle aika pahoja ja kuormittavuudeltaan tanssia vastaavia.

Olen miettinyt prolapsitaudin patofysiologiaa omien kokemusteni viitoittamana ja minusta tuntuu, että minulla on tästä sanottavaa. Joku sanoo naapurilleen pihalla, joku kirjoittaa facebookiin, minun megalomaninen luonteeni rekisteröidytti domainin prolapsi.info ja laittelen systemaattisen ajatteluni ko aiheesta sinne. Viime viikkoina kun tilanne on ollut parempi, kivuissa, kun niitä tuntuu, on ollut eroja aikaisempaan. Kipupiste on siirtynyt alemmas, se on nyt pohkeen yläosassa sivulla, pohjeluun tyven kohdalla. Joulun aikana kun sain kivut yllytettyä, kipua muistaakseni tuntui myös ison sarvennoisen kohdalla. Jos olen saanut kotona fysiopallolla pyörittelyä niin kipua on tuntunut myös näiden paikkojen välissä, reiden korkeudella takalateraalisesti eli takasivulla.

Indikaattoriliike siitä, miten hyvin minulla nyt menee on alaselän pyörittäminen tuolilla istuessa. Jos vointi on hyvä ja kivut poissa, voin piirtää navallani ympyrää. Jos iskias on ärhäkkä, etenkin taakse vienti provosoi iskiasta jalkaan.

Mietin miten ahne, ihminen onkaan. Nyt kun kipuja on ollut paljon aiempaa vähemmän, janoan noita hetkiä, että ei tuntuisi kipua lainkaan, ei tipan tippaa, yhtään. Kipu saattaa olla hyvin pientä, niin kuin joku vetäisi yhdestä ihokarvasta, tai se voi tuntua paineen tuntuna, niin kuin jokin vain  painaisi jalkaa kevyesti niin että siellä nyt vain on jokin ylimääräinen. Sängyssä maatessani, pyörällä ajaessa tai joskus istuessa huomaan että mitään tuntemuksia ei ole, olen täysin normaali. Se on ihanaa.

On tämä blogin kirjoittaminen omasta sairaudesta tietyllä tavalla aika metka. Lääketieteellinen tutkimus tehdään pohjille, joita pystyy tilastollisesti analysoimaan. Oirekuvauksia voi olla esimerkiksi Kipu tuntuu työssä ja se on asteeltaan Kovaa, kohtalaista tai lievää. Näitä potilaat voivat täytellä ja saadaan prosenttilukuja jonain tiettynä ajan hetkenä. Mutta mistään lääketieteellisestä tutkimuksesta ei takuulla löydy, että iskias voi tuntua lievänä siltä niin kuin jokin vetäisi sinua pohjeluun tyven kohdalla yhdestä ihokarvasta. Tai että on mahdollista että vähitellen kivuttomien asentojen määrä vähenee kunnes kipu on kovaa kaikissa asennoissa ja et voi tehdä muuta kuin voihkia tuskasta. Sinusta tuntuu niin kuin olisit häkissä, jota upotetaan sentti sentiltä veden pinnan alle ja sinulla ei ole mitään käsitystä siitä miten prosessin voisi pysäyttää ja että kolme päivää myöhemmin voit pelkällä lepohoidolla olla täysin kivuton ja nukkua yösi täysin rauhassa.

Päädyin siis lähtemään, aikaisemmin tehtyjen matkavarausten ja vähenevien kipujen johdosta,  tanssifestivaaleille Budabestiin. Budabestissa on tammikussa maailman suurin WCS-festivaali Budafets-, johon kokoontuu yli 1000 tanssijaa yli 34 maasta. Tarjontaa festivaaleilla on valtavasti, oppitunteja päivästä alkuiltaan ja  muu aika vapaata tanssia. Itse olin, ahneena, ostanut Jokeri-passin, joka mahdollistaa osallistumisen oman taitotasoryhmän lisäksi myös muiden taitotasojen tunneille eli kun perusohjelma on että on oppitunti ja lepotunti ennen seuraavaa oppituntia niin jokeripassilaiset voivat osallistua toisen taitotason tunneille tuon mahdollisen lepohetken aikana. Ihan hirvitti ajatus siitä, miten kroppa tulee kestämään. Muistin miten Ikizissä Tallinnassa ja WCS Helsingissä olin ollut niin kipeä, että olin tärissyt, valunut hikeä ja rukoillut mielessäni pääsyä hetkeksi istumaan. Hyviä puolia, mitä prolapsi on minulle opettanut on todella paljon. Yksi niistä, ehkä tärkein, on se, että olen ymmärtänyt, että voi tyytyä myös vähempään. Aikaisemmin olin pettynyt itseeni jos en jaksanut käydä kaikeilla tunneilla, harjoitella tuntien asiaa hieman joutoaikana ja tanssia bileissä kuuteen aamulla, niin kuin muut. Nyt tajuan, että olen todella onnellinen jos voin käydä päivän aikana vaikka kahdella oppitunnilla ja seurata illalla kivutta muiden hienoja tanssiesityksiä.

No, nyt ollaan festivaalin puolessa välissä ja hyvin on mennyt. Takana on kahdeksan oppituntia, eilen viisi. Ensimmäisen illan tervetuliaisbileissä tanssin vain hitusen, tunnin ja 20 minuuttia. Kipuja ei tuntunut juuri lainkaan kun menin nukkumaan. Eilen tanssin oppituntien lisäksi bileissä ehkä noin kaksi tuntia ja lisäksi kilpailujen lämmittelyt ja itse kisoissa alkuerät ja, ensimmäisen kerran, pääsin myös semifinaaliin niin tuon semifinaalin. Tanssia kaiken kaikkiaan varmati 8 tuntia ja viimeisten tanssien aikanakin olin aivan kivuton. Kun menin nukkumaan, olin käytännössä kivuton. Pientä kipua tuntui kun tulin tansseista hotellihuoneelle yöllä ja olin menossa suihkuun, seistessä huomasin että jalka iskias alkaa vaivailla. Samoin tänä aamuna kun menin kyykkyyn, tuntui pohjeluun tyvessä ja nytkin kirjoittaessa aivan vähäinen tunne, vähän niin kuin luuta hieman särkisi, sellainen pieni painon tunne . Kyllä, pystyn tekemään selkärullausta ihan mukavasti. Oonko mää parantunut? Tämä on liikuttava hetki.