Taas luopumista iskiaskipujen vuoksi
Kivut ovat jatkuneet ja yltyneet, perustaso alkaa olla tasoa 3-4, puuskissa käydään tasolla 6. Nyt on selvinnyt miten iskiasdermatomi menee jalkaterän kärjessä. Kipuja alkoi tuntua aluksi akillesjänteen ulkosyrjällä, sitten tajusin että nyt tunnen ne varpaassanikin. Ne tuntuvat ukkovarpaan puolella, se tuntuu puutumisena ja puristuksena, hieman niin kuin varvas olisi ruuvipihdeissä mutta kipu ei ole niin kova. Reiden tyvellä sivulla sen sijaan kipu on kova. Siinä on paljon pinnallista komponenttia, niin kuin pakkausteipillä vedettäisiin nahkaa ja ihokarvoja kasaan, tai pahimmillaan kuin se puinen grillitikku työnnettäisiin reiden lihaksiin. Päivän rasitukset, seisominen ja tanssi, kipeyttävät iskiasta lisää. Parhaalta tuntuu lepo. Kipua on tuntunut illalla kun alan nukkumaan ja aamulla kun herään, mutta yöllä en ole siihen herännyt. Myöskään nyt kun istun tässä hieman tuolin reunalla, lanneselkä rennossa kyfoosissa, olen kivuton (sinänsä hyvä merkki koska edessä on tavallisia työpäiviä, jolloin voisin istua kivutta, voi muutenkin olla että toimistotyö on se mitä nyt kaipaan, lepoa). Melominen on myös ollut taivaallisen kivutonta. Siinäkin istutaan, jalat saavat olla kevyessä fleksiossa.
Viime viikon maanantaina oli ensimmäinen kerta kuukausiin kun selkeästi iskiaskipujen vuoksi luovuin tanssista. Olin tanssinut sille illalle yhdet boogie-treenit ja mennyt argentiinalaisen tangon alkeisiin seuraajaksi. Sain tanssia jo kokeneen tangoajan kanssa, joka harjoitteli viejän roolia ja oli siinä kyllä jo oikein hyvä. Tanssi oli mukavaa ja tuntui hyvältä, mutta kivut alkoivat olla sen verran kovat että ohjaajan selitysten aikana hakeuduin istumaan. Alkeistunnin jälkeen oli puolen tunnin tekniikkatunti, sen vielä jaksoin mutta sen jälkeen kun oli alkamassa puolentoista tunnin jatkotunti tajusin vain että ei, tuo ei enää mene. Olen sanonut viime viikkoina, että on kipuja, mutta että ne eivät rajoita tekemistä. Nyt sanon, että ne rajoittavat tekemistä kohtalaisesti. Muistan kun ensimmäisestä iskiasepisodista olin toipumassa ja tajusin että pystyn tanssimaan noin 1,5 h, sen jälkeen kipuja alkoi tuntua niin että tuo määrä sai riittää. Nyt olen oikeastaan samalla tasolla. Minua huolestuttaa tällä hetkellä syksy. Edessä on yhdeksän viikonlopun putki, jona aikana kalenterissani on yhdeksän viikonlopun tanssifestivaalia, joista ysikään ei ole Kuopiossa ja joista 2 on ulkomailla. Tanssifestivaalilla voi tulla tanssia 10 h päivässä, hyvinkin. Minä olen 1,5 h tunnin kunnossa.
Mistä johtuu tämä takapakki? Yksi heti mieleen tuleva syy on että prolapsi on pahentunut. Se on mahdollista, mutta edellisen joulun ajan karmean takapakin aikana menin putkeen ja odotin näkeväni jättiprolapsin, mutta prolapsi oli kutakuinkin ennallaan. No se on ainakin fakta, että en ole ollut salilla pariin kuukauteen. Tämä on johtunut ennen kaikkea muuttamisesta. Pahvilaatioita, pahvilaatikoita, pahvilaatikoita. Kesän harvat vapaat ajat olen melonut tai tanssinut, en ole keskittynyt itseeni, rauhoittunut. En voi uskoa että salitreenit olisivat niin hyödyllisiä, että ne pitäisivät kivut pois, mutta tietenkin sekin on mahdollista. Huomisesta alkaen aloitan taas treenaamisen. Menen salille heti aamulla ennen töihin menoa. Aion tehdä istuvaa koiraa, aurinkotervehdyksiä, selän fleksiota ja ekstensiota, lankkuja, kylkilankkuja, hamstringvenytyksiä ja lihaskuntoa. Jos venyttely auttaa niin mekansmi voisi olla se, että se joko venyttää ja pidentää iskiashermoa niin että se ei joudu liukumaan niin isolla kitkalla ahtautuneesta prolapsivälistä (mieleen tulee olohuoneen medialaitteiden asennuksessa pirusti ahdistavat liian lyhyet kaiutinjohdot) tai että venyttely mobilisoi prolapsikohdan seutuun syntynyttä arpikudosta ja arpihermotusta.
Olen saanut taas iltaisin kipualueen manuaaliterapiaa. Muistin kun kivut keväällä alkoivat hävitä miten manuaaliterapia reidessä, ihon kosketus, alkoi tuntua aivan tavalliselta ihon kosketukselta. Silloin kun iskias on aktiivinen, iho ja lihasten pintafaskiat ovat hyperesteettiset: pienikin kosketus tuntuu kivulta. Muistan miten vessanpöntön reunuksen painamisenkin tunsi hellänä kohta reidessään. Eilen kohdan painelu tuntui alussa tosi kipeältä mutta jonkun aikaa käsittelyn alusta kivut hieman helpottivat, ehkä paikallisella hoidollakin voi olla jotain merkitystä. Jos ne sammuttaisivat joitain autolooppeja mitä tuo iskiaskipu aiheuttaa. Tämä on vain kevyt heitto ja hyvin heikolla pohjalla.
Yksi tunne, jota nyt tietenkin kovasti odotan, on tunne siitä että kipu antaa hieman periksi. Siinä on hieman samaa tunnetta kuin flunssassa, jossa jonain aamuna tai jonain iltapäivänä vain tuntee, että ei hitsi, nyt mun olo on kyllä jotenkin parempi. Samoin selässä ja iskiaksessa voi joskus tuntea, että pystyn kääntämään lanneselkäni nyt kyfoosiin (köyryyn, kupera taaksepäin) ilman että tunnen kipuiskua reiteen. Tämä alaselän kääntely lordoosiin (notkolle, kupera eteenpäin, peppu pitkällä) ja kyfoosiin on nopea tapa testata millä tasolla nyt liikutaan. Kyfoosi sattuu, lordoosi ottaa kipua pois. On patofysiologisesti mielenkiintoista, miksi noin pieni liike voi aiheuttaa muutoksia kivussa. Mitä se kertoo kivun etiologiasta? Ainakin se kertoo sen, uskoisin, että kivun syy ei ole inflammatorinen eli tulehduksellinen. Sielllä ei ole siis käynnissä mitään merkittävää kemiallista prosessia kuten TNF-alfa ylituotantoa tai jotain sytokiinimyrskyä, joka ärsyttäisi hermopäätteitä ja aiheuttaisi kipua (selittäisi myös miksi tulehduskipulääkkeet auttavat iskiakseen huonosti, itsekään en ole syönyt lääkkeitä kuukausiin). Jos näin olisi, ei mekaaninen liike voisi ON/OFF-tyyppisesti vaikuttaa kipuun. Kemiallisten välittäjaineiden synteesi ja poistuminen vaatii vähintäänkin minuutteja, todennäköisemmin tunteja ja päiviä. Kivulla täytyy siis olla mekaaninen komponentti. Luulisin, että selän kippailu voi vaikuttaa iskiashermon kireyteen aivorungosta varpaan kärkeen. Iskiaksen pituuden muutos taas voi aiheuttaa suoranaista hermon venytystä, joka sinänsä saattaisi ekskitoida eli stimuloida hermoa tai se saattaa aiheuttaa hermon liikettä juuriaukossa jolloin hermon ympäristön ja hermon pinnan välinen reaktio voisi aiheuttaa kipua.
Viime viikon maanantaina oli ensimmäinen kerta kuukausiin kun selkeästi iskiaskipujen vuoksi luovuin tanssista. Olin tanssinut sille illalle yhdet boogie-treenit ja mennyt argentiinalaisen tangon alkeisiin seuraajaksi. Sain tanssia jo kokeneen tangoajan kanssa, joka harjoitteli viejän roolia ja oli siinä kyllä jo oikein hyvä. Tanssi oli mukavaa ja tuntui hyvältä, mutta kivut alkoivat olla sen verran kovat että ohjaajan selitysten aikana hakeuduin istumaan. Alkeistunnin jälkeen oli puolen tunnin tekniikkatunti, sen vielä jaksoin mutta sen jälkeen kun oli alkamassa puolentoista tunnin jatkotunti tajusin vain että ei, tuo ei enää mene. Olen sanonut viime viikkoina, että on kipuja, mutta että ne eivät rajoita tekemistä. Nyt sanon, että ne rajoittavat tekemistä kohtalaisesti. Muistan kun ensimmäisestä iskiasepisodista olin toipumassa ja tajusin että pystyn tanssimaan noin 1,5 h, sen jälkeen kipuja alkoi tuntua niin että tuo määrä sai riittää. Nyt olen oikeastaan samalla tasolla. Minua huolestuttaa tällä hetkellä syksy. Edessä on yhdeksän viikonlopun putki, jona aikana kalenterissani on yhdeksän viikonlopun tanssifestivaalia, joista ysikään ei ole Kuopiossa ja joista 2 on ulkomailla. Tanssifestivaalilla voi tulla tanssia 10 h päivässä, hyvinkin. Minä olen 1,5 h tunnin kunnossa.
Mistä johtuu tämä takapakki? Yksi heti mieleen tuleva syy on että prolapsi on pahentunut. Se on mahdollista, mutta edellisen joulun ajan karmean takapakin aikana menin putkeen ja odotin näkeväni jättiprolapsin, mutta prolapsi oli kutakuinkin ennallaan. No se on ainakin fakta, että en ole ollut salilla pariin kuukauteen. Tämä on johtunut ennen kaikkea muuttamisesta. Pahvilaatioita, pahvilaatikoita, pahvilaatikoita. Kesän harvat vapaat ajat olen melonut tai tanssinut, en ole keskittynyt itseeni, rauhoittunut. En voi uskoa että salitreenit olisivat niin hyödyllisiä, että ne pitäisivät kivut pois, mutta tietenkin sekin on mahdollista. Huomisesta alkaen aloitan taas treenaamisen. Menen salille heti aamulla ennen töihin menoa. Aion tehdä istuvaa koiraa, aurinkotervehdyksiä, selän fleksiota ja ekstensiota, lankkuja, kylkilankkuja, hamstringvenytyksiä ja lihaskuntoa. Jos venyttely auttaa niin mekansmi voisi olla se, että se joko venyttää ja pidentää iskiashermoa niin että se ei joudu liukumaan niin isolla kitkalla ahtautuneesta prolapsivälistä (mieleen tulee olohuoneen medialaitteiden asennuksessa pirusti ahdistavat liian lyhyet kaiutinjohdot) tai että venyttely mobilisoi prolapsikohdan seutuun syntynyttä arpikudosta ja arpihermotusta.
Olen saanut taas iltaisin kipualueen manuaaliterapiaa. Muistin kun kivut keväällä alkoivat hävitä miten manuaaliterapia reidessä, ihon kosketus, alkoi tuntua aivan tavalliselta ihon kosketukselta. Silloin kun iskias on aktiivinen, iho ja lihasten pintafaskiat ovat hyperesteettiset: pienikin kosketus tuntuu kivulta. Muistan miten vessanpöntön reunuksen painamisenkin tunsi hellänä kohta reidessään. Eilen kohdan painelu tuntui alussa tosi kipeältä mutta jonkun aikaa käsittelyn alusta kivut hieman helpottivat, ehkä paikallisella hoidollakin voi olla jotain merkitystä. Jos ne sammuttaisivat joitain autolooppeja mitä tuo iskiaskipu aiheuttaa. Tämä on vain kevyt heitto ja hyvin heikolla pohjalla.
Yksi tunne, jota nyt tietenkin kovasti odotan, on tunne siitä että kipu antaa hieman periksi. Siinä on hieman samaa tunnetta kuin flunssassa, jossa jonain aamuna tai jonain iltapäivänä vain tuntee, että ei hitsi, nyt mun olo on kyllä jotenkin parempi. Samoin selässä ja iskiaksessa voi joskus tuntea, että pystyn kääntämään lanneselkäni nyt kyfoosiin (köyryyn, kupera taaksepäin) ilman että tunnen kipuiskua reiteen. Tämä alaselän kääntely lordoosiin (notkolle, kupera eteenpäin, peppu pitkällä) ja kyfoosiin on nopea tapa testata millä tasolla nyt liikutaan. Kyfoosi sattuu, lordoosi ottaa kipua pois. On patofysiologisesti mielenkiintoista, miksi noin pieni liike voi aiheuttaa muutoksia kivussa. Mitä se kertoo kivun etiologiasta? Ainakin se kertoo sen, uskoisin, että kivun syy ei ole inflammatorinen eli tulehduksellinen. Sielllä ei ole siis käynnissä mitään merkittävää kemiallista prosessia kuten TNF-alfa ylituotantoa tai jotain sytokiinimyrskyä, joka ärsyttäisi hermopäätteitä ja aiheuttaisi kipua (selittäisi myös miksi tulehduskipulääkkeet auttavat iskiakseen huonosti, itsekään en ole syönyt lääkkeitä kuukausiin). Jos näin olisi, ei mekaaninen liike voisi ON/OFF-tyyppisesti vaikuttaa kipuun. Kemiallisten välittäjaineiden synteesi ja poistuminen vaatii vähintäänkin minuutteja, todennäköisemmin tunteja ja päiviä. Kivulla täytyy siis olla mekaaninen komponentti. Luulisin, että selän kippailu voi vaikuttaa iskiashermon kireyteen aivorungosta varpaan kärkeen. Iskiaksen pituuden muutos taas voi aiheuttaa suoranaista hermon venytystä, joka sinänsä saattaisi ekskitoida eli stimuloida hermoa tai se saattaa aiheuttaa hermon liikettä juuriaukossa jolloin hermon ympäristön ja hermon pinnan välinen reaktio voisi aiheuttaa kipua.
Kommentit
Lähetä kommentti