Kivut tasolta 1-2 tasolle 3-4
Keskikesällä sain lumbago-tyyppisen hiljolleen etenevän selkäjumin, joka muutaman päivän päästä alkoi tuntua aivan iskiastyyppiseltä kivulta. Tuo oli pettymys useiden kuukausien oireettomuuden jälkeen. Nuo kivut kuitenkin talttuivat niin, että voimaan jäivät vain suuren sarvennoisen takana eli pakararan ja yläreiden takasivuosassa tuntuva kihelmöinti. Tällaista oli joskus keväällä myös kun iskias oli vaiemenemassa. Tunne oli hieman kiusallinen, en ollut täysin terve, mutta ei niin kovin haittaavakaan. Pystyin liikkumaan normaalisti ja tanssimaan pitkiä päiviä ilman että kivut juuri pahenivat. Kipu ei rajoittanut minua millään tavalla.
Loppukesällä oli muutto. Tuntui hienolta, että pystyin nostelemaan raskaita huonekaluja ja kantamaan niitä. Selkä ei ollut millään tavalla rajoittava tekijä. Kaikkein painavimmatkin huonekalut, joita eteen tuli (jättimäisen tammipöydän kansi ja kokonainen naulakkokaappi tai metallijalalla seisova kolmiosainen TV-taso kokonaisena), nousivat selän puolesta ilmaan kivutta. Ote alkoi herpaantua ensimmäisenä sormista ja kyynärvarsista. Jälleen osoitus tästä, kuinka iskias oirehtii enimmiten jalassa, vaikka vaivan syy on selässä.
Muuttokiireiden vuoksi en ehtinyt kuntosalille ja ei tullut säännöllisesti muutenkaan venyteltyä. Kesän nyt käännyttyä syksyyn olen kipeämäpi kuin aikohin. Alan taas hakeutua istumaan ja pitkälleni kun se on mahdollista. Saatoin myös seisoa oikealla jalallani ja annoin vasemman jalan rentoa rentona sivulla ilman varausta. Huomasin nyt kipua provosoivan asennon: makasin sohvassa lähes pitkälläni, päätä ja hartoita huonossa asennossa sohvan selkämykseen nojaten. Luulen että kipu tuli tuosta niskan fleksiosta. Tämä on linjassa sen kanssa että autoon meno eli leuan taivutus rintaan oviaukosta kulkiesssa oli kivuliasta iskiaksen alkuvaiheessa. Tämä asento saa iskiashermoon muutaman millimetrin liikkeen. Joko hermo venyy ollessaan pinteessä tai on vain yliherkkä ja reagoi mihin tahansa muutokseen kivulla. Toinen, jotain patofysiologiasta kertova, toimintoni on että pieneen kyykkyyn ja kumaraan mennessäni, esimerkiksi laittaessani roskaa roskakoriin otan vasemmalla jalalla päkiällä lattiasta kevyesti ja nostan kannan ilmaan, sen jälkeen menen kyykkyyn oikealla jalallani. Tämä on jonkunlainen Lasequen testin välttäminen. Polvi suorana tehty lonkan fleksio venyttää iskiasta. Päkiäotteella estän polven suoristumisen ja vältän myös käyttämästä vasemman jalan lihaksiani. Pitäisi oikeastaan mitata reisien ympärysmitat.
Taas olen ihmetellyt tanssin kipua lievittävää vaikutusta. Olen tanssinut boogie woogieta, joka on fyysisesti todella rankkaa. En ole ollut tanssitreenien jälkeen mitenkään enempi kipeä ja tanssiminen on ollut todella mukavaa. Mutta ennen kaikkea puhdasta nautintoa ovat olleet hyvät lähiotetanssit mieluisen parin kanssa, ei kipua, en edes muista koko iskiasta. Kun menen tanssilavan reunalle istumaan niin kivut palaavat, nostan vasemman jalkani lonkasta fleksioon ja käännän adduktioon eli teen piriformis venytystä, kohta taas lattialle ja iskias unohtuu. Mietin, että jos tehtäväni olisi järjestää selkäkipuisten konservatiivista hoitoa niin mitä teettäisin heillä. Kyllä se olisi keskivartalon vahvistusta, venyttelyjä ja tanssia, sekä iloista kädenalitanssia että lähiote- eli sylitansseja.
Pari päivää sitten heräsin aamulla ja tunsin kipua pakarassa. Aamukipuja sängystä herätessä ei ole ollut aikoihin. Jopa pahimpina iskiaksen aivan alkuaikoina olin muistaakseni sängystä herätessäni kivuton. Eilen illalla kipua oli illalla vuoteessa. Se ei ollut kovaa, mutta se häiritsi nukahtamista. Tätä ei myöskään ole ollut useisiin kuukausiin. Välillä kipua ja puutumista tuntuu koko jalassakin, en edelleenkään saa selvästi selvää että tuntuuko jalkaterässä enemmän pikkuvarpaan vai pottuvarpaan puolella, jonka pitäisi olla jonkinlainen tasodiagnostinen testi. Prolapsini on selkeästi presakraalivälissä, ylempi väli on täysin normaali. Omien kokemusteni perusteella voin sanoa, että presakralipropalsin tyypillinen kipualue on siellä reiden tyvellä ja takamuksen sivulle suuren trochanterin takana, ei jalkaterässä.
Taaksepäin on siis taas menty. Joko pullistumaa on tullut lisää tai se, että en ole jumpannut alkaa vaikuttaa. Olen edelleen epäileväinen jumpan vaikuttavuuden suhteen, en ole siis varma onko siitä hyötyä. Epäilen että siitä voisi olla ja ainakin itse koen sen vaikutuksen kokonaisvaltaisesti hyväksi, mutta jos kipuni johtuvat tosiaan siitä, että en ole tehnyt jumpaa niin se on tietenkin huikean iso asia, koska se viittaisi siihen, että säännöllisellä jumpalla voisi ehkäistä iskiaskipua. Syyskuun alusta aion palata kuntosalille ja katsotaan sitten mihin suuntaan tilanne menee. Voisin tietenkin käydä magneetissa ja katsoa onko prolapsi kasvanut. Jotenkin ei huvita. En kuitenkaan ole halukas leikkaukseen, koska edellisestä kipuepisodistakin paranin niin hyvin konservatiivisesti. Suuren prolapsin näkeminen myös masentaisi mieltä. Toisaalta pienen prolapsini näkeminen voisi piristää: Siellä se pikkupirulainen on, mutta ei mitään pahasti paina ja kyllä tästä taas kohta ollaan kunnossa kunhan jumpaamaan päästään.
On hyvin vaikea keksiä, millä tavalla prolpasipotilaan elämä voisi olla parempaa kun terveen henkilön elämä. Oikeasti niitä syitä on kuitenkin aika lailla. Suurin asia ehdottomasti on hillittömän ahneuden ja siitä seuraavan tyytymättömyyden taittuminen tyytyväisyyteen siitä mitä minulla on. Tyypillinen esimerkki tanssifestareilta: kun olin terve, olin tyytymätön itseeni siitä, että en jaksanut viiden workshop-oppitunnin jälkeen tanssia aamiaiseen niin kuin jotkut muut. Kun olin ollut välillä niin kipeä, että aloin miettiä, onko tämä elämä kivaa oikeestaan, ja siitä tervehdyin kivuttomaksi tai lähes kivuttomaksi niin olin hyvin onnellinen jos pääsin tanssimaan vaikka pari tuntia bileissä tai osallistumaan päivällä pariin workshoppiin kivutta. Toinen asia, jota terveet eivät voi tietää, on venyttelyn nautinnollisuus. Tämä on parhaimmillaan silloin, kun kipu ei ole ärhäkkä vaan on sellainen pieni hieman pistelevä tunne ja siihen kun saa rauhassa venytellä ja etsiä omia liikelaajuksiaan ja venytellä väliin niin että tuntuu ehkä hieman kipuakin joka ei kuitenkaan ole kovaa ja jota voin itse säädellä. Se on meditatiivinen vajoaminen itseen, omaan kehoon, sen liikeeseen ja toimintaan. Siitä nousee päivään pirteämpänä, hyvässä ryhdissä. Iskias vie jumppamatolle, laittaa aikataulut niin, että pääset tuohon hetkeen. On elokuun loppu, tutkailen harrastusmahdollisuuksia syysilloille. Optioina on hip hop alkeet tai jooga. Hip hoppia harrastaisin ennen kaikkea kehittääkseni itseäni, tanssiani, ja se on myös siistiä ja mageeta. Joogaa harrastaisin pelkästään itseni vuoksi, se olisi nautintoa, hetki jota odottaisin mielihyvällä.
Loppukesällä oli muutto. Tuntui hienolta, että pystyin nostelemaan raskaita huonekaluja ja kantamaan niitä. Selkä ei ollut millään tavalla rajoittava tekijä. Kaikkein painavimmatkin huonekalut, joita eteen tuli (jättimäisen tammipöydän kansi ja kokonainen naulakkokaappi tai metallijalalla seisova kolmiosainen TV-taso kokonaisena), nousivat selän puolesta ilmaan kivutta. Ote alkoi herpaantua ensimmäisenä sormista ja kyynärvarsista. Jälleen osoitus tästä, kuinka iskias oirehtii enimmiten jalassa, vaikka vaivan syy on selässä.
Muuttokiireiden vuoksi en ehtinyt kuntosalille ja ei tullut säännöllisesti muutenkaan venyteltyä. Kesän nyt käännyttyä syksyyn olen kipeämäpi kuin aikohin. Alan taas hakeutua istumaan ja pitkälleni kun se on mahdollista. Saatoin myös seisoa oikealla jalallani ja annoin vasemman jalan rentoa rentona sivulla ilman varausta. Huomasin nyt kipua provosoivan asennon: makasin sohvassa lähes pitkälläni, päätä ja hartoita huonossa asennossa sohvan selkämykseen nojaten. Luulen että kipu tuli tuosta niskan fleksiosta. Tämä on linjassa sen kanssa että autoon meno eli leuan taivutus rintaan oviaukosta kulkiesssa oli kivuliasta iskiaksen alkuvaiheessa. Tämä asento saa iskiashermoon muutaman millimetrin liikkeen. Joko hermo venyy ollessaan pinteessä tai on vain yliherkkä ja reagoi mihin tahansa muutokseen kivulla. Toinen, jotain patofysiologiasta kertova, toimintoni on että pieneen kyykkyyn ja kumaraan mennessäni, esimerkiksi laittaessani roskaa roskakoriin otan vasemmalla jalalla päkiällä lattiasta kevyesti ja nostan kannan ilmaan, sen jälkeen menen kyykkyyn oikealla jalallani. Tämä on jonkunlainen Lasequen testin välttäminen. Polvi suorana tehty lonkan fleksio venyttää iskiasta. Päkiäotteella estän polven suoristumisen ja vältän myös käyttämästä vasemman jalan lihaksiani. Pitäisi oikeastaan mitata reisien ympärysmitat.
Taas olen ihmetellyt tanssin kipua lievittävää vaikutusta. Olen tanssinut boogie woogieta, joka on fyysisesti todella rankkaa. En ole ollut tanssitreenien jälkeen mitenkään enempi kipeä ja tanssiminen on ollut todella mukavaa. Mutta ennen kaikkea puhdasta nautintoa ovat olleet hyvät lähiotetanssit mieluisen parin kanssa, ei kipua, en edes muista koko iskiasta. Kun menen tanssilavan reunalle istumaan niin kivut palaavat, nostan vasemman jalkani lonkasta fleksioon ja käännän adduktioon eli teen piriformis venytystä, kohta taas lattialle ja iskias unohtuu. Mietin, että jos tehtäväni olisi järjestää selkäkipuisten konservatiivista hoitoa niin mitä teettäisin heillä. Kyllä se olisi keskivartalon vahvistusta, venyttelyjä ja tanssia, sekä iloista kädenalitanssia että lähiote- eli sylitansseja.
Pari päivää sitten heräsin aamulla ja tunsin kipua pakarassa. Aamukipuja sängystä herätessä ei ole ollut aikoihin. Jopa pahimpina iskiaksen aivan alkuaikoina olin muistaakseni sängystä herätessäni kivuton. Eilen illalla kipua oli illalla vuoteessa. Se ei ollut kovaa, mutta se häiritsi nukahtamista. Tätä ei myöskään ole ollut useisiin kuukausiin. Välillä kipua ja puutumista tuntuu koko jalassakin, en edelleenkään saa selvästi selvää että tuntuuko jalkaterässä enemmän pikkuvarpaan vai pottuvarpaan puolella, jonka pitäisi olla jonkinlainen tasodiagnostinen testi. Prolapsini on selkeästi presakraalivälissä, ylempi väli on täysin normaali. Omien kokemusteni perusteella voin sanoa, että presakralipropalsin tyypillinen kipualue on siellä reiden tyvellä ja takamuksen sivulle suuren trochanterin takana, ei jalkaterässä.
Taaksepäin on siis taas menty. Joko pullistumaa on tullut lisää tai se, että en ole jumpannut alkaa vaikuttaa. Olen edelleen epäileväinen jumpan vaikuttavuuden suhteen, en ole siis varma onko siitä hyötyä. Epäilen että siitä voisi olla ja ainakin itse koen sen vaikutuksen kokonaisvaltaisesti hyväksi, mutta jos kipuni johtuvat tosiaan siitä, että en ole tehnyt jumpaa niin se on tietenkin huikean iso asia, koska se viittaisi siihen, että säännöllisellä jumpalla voisi ehkäistä iskiaskipua. Syyskuun alusta aion palata kuntosalille ja katsotaan sitten mihin suuntaan tilanne menee. Voisin tietenkin käydä magneetissa ja katsoa onko prolapsi kasvanut. Jotenkin ei huvita. En kuitenkaan ole halukas leikkaukseen, koska edellisestä kipuepisodistakin paranin niin hyvin konservatiivisesti. Suuren prolapsin näkeminen myös masentaisi mieltä. Toisaalta pienen prolapsini näkeminen voisi piristää: Siellä se pikkupirulainen on, mutta ei mitään pahasti paina ja kyllä tästä taas kohta ollaan kunnossa kunhan jumpaamaan päästään.
On hyvin vaikea keksiä, millä tavalla prolpasipotilaan elämä voisi olla parempaa kun terveen henkilön elämä. Oikeasti niitä syitä on kuitenkin aika lailla. Suurin asia ehdottomasti on hillittömän ahneuden ja siitä seuraavan tyytymättömyyden taittuminen tyytyväisyyteen siitä mitä minulla on. Tyypillinen esimerkki tanssifestareilta: kun olin terve, olin tyytymätön itseeni siitä, että en jaksanut viiden workshop-oppitunnin jälkeen tanssia aamiaiseen niin kuin jotkut muut. Kun olin ollut välillä niin kipeä, että aloin miettiä, onko tämä elämä kivaa oikeestaan, ja siitä tervehdyin kivuttomaksi tai lähes kivuttomaksi niin olin hyvin onnellinen jos pääsin tanssimaan vaikka pari tuntia bileissä tai osallistumaan päivällä pariin workshoppiin kivutta. Toinen asia, jota terveet eivät voi tietää, on venyttelyn nautinnollisuus. Tämä on parhaimmillaan silloin, kun kipu ei ole ärhäkkä vaan on sellainen pieni hieman pistelevä tunne ja siihen kun saa rauhassa venytellä ja etsiä omia liikelaajuksiaan ja venytellä väliin niin että tuntuu ehkä hieman kipuakin joka ei kuitenkaan ole kovaa ja jota voin itse säädellä. Se on meditatiivinen vajoaminen itseen, omaan kehoon, sen liikeeseen ja toimintaan. Siitä nousee päivään pirteämpänä, hyvässä ryhdissä. Iskias vie jumppamatolle, laittaa aikataulut niin, että pääset tuohon hetkeen. On elokuun loppu, tutkailen harrastusmahdollisuuksia syysilloille. Optioina on hip hop alkeet tai jooga. Hip hoppia harrastaisin ennen kaikkea kehittääkseni itseäni, tanssiani, ja se on myös siistiä ja mageeta. Joogaa harrastaisin pelkästään itseni vuoksi, se olisi nautintoa, hetki jota odottaisin mielihyvällä.
Kommentit
Lähetä kommentti